Ammattikorkeakoulujen opiskelijahaut – ammatillisten oppilaitosten yhteisvalinnoista korkeakouluhakuun

Hilkka Korhonen

Yhteishaku koulutuksen yhteydessä tarkoittaa hakijan kannalta hakeutumisen yksinkertaistamista ja mahdollisuutta hakea yhdellä hakemuksella useampaan koulutuskohteeseen. Koulutusorganisaatioissa se merkitsee mm. opiskelupaikkojen täytön tehostamista, päällekkäisen työn vähentämistä ja ammattikorkeakoulujen osalta laajaa valintakoeyhteistyötä.

Hakuyhteistyö ammatillisissa oppilaitoksissa

Yhteishakujen historian juuret löytyvät Pohjois-Karjalasta, missä ammatillisten oppilaitosten haku- ja valintayhteistyötä tehtiin tekniikan ja liikenteen alalla jo 1960-luvulla. Tuolloin hakeminen tapahtui paperilomakkeella kuhunkin oppilaitokseen erikseen, mutta valinnoissa tehtiin yhteistyötä. Yhteishaun laajempi kehittäminen alkoi saman vuosikymmenen lopussa ja valtakunnallinen atk-pohjainen yhteishakujärjestelmä otettiin käyttöön 1979 lukioiden sekä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Toimintaa koordinoivat ja siitä vastasivat lääninhallitukset. Yhteishaun lähtökohtana oli oppilaiden sujuva siirtyminen peruskoulun jälkeiseen koulutukseen. Ammattikorkeakoulujen kokeiluoppilaitokset olivat mukana tässä yhteishakujärjestelmässä.

Ammattikorkeakoulujen yhteishaut

Ammattikorkeakoulujen vakinaistuttua vuonna 1996, yhteishakujärjestelmä jaettiin kahteen osaan: ammattikorkeakoulujen yhteishakujärjestelmään (AMKYH) sekä ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden eli toisen asteen koulutuksen yhteishakujärjestelmään (TAYH). Ammattikorkeakoulujen osalta järjestelmän kautta toteutettiin vain nuorten koulutus, aikuiskoulutuksen ja vieraskielisen koulutuksen haku järjestettiin ammattikorkeakoulujen omana toimintona. Yhteishakuajat olivat eri asteilla kevään osalta eri aikoina, mutta syksyn haku järjestettiin samanaikaisesti toisen asteen koulutuksen kanssa. Sekä aiemmin mainitussa yhteisessä yhteishakujärjestelmässä että eriytymisen jälkeen, itse hakeminen tapahtui paperilomakkeella, ja valinnat toteutettiin kansallista valintajärjestelmää käyttäen. Hakukohteita oli mahdollista valita enintään neljä. Yhteishakujen käytännön toteutuksesta ja viranomaistoiminnasta vastasivat edelleen lääninhallitukset.

Yhden opiskelupaikan säännös korkeakouluihin

Koko 1990-luku käytiin koulutuspoliittista keskustelua korkeakouluopiskelupaikkojen tehokkaasta käytöstä ja pyrkimyksestä tarjota korkeakoulupaikka entistä useammille. Lisäksi korkeakoulujen opiskelijavalintoihin liittyvissä kehittämistoimissa otettiin esille opiskelijavalintojen keventäminen, valintayhteistyön lisääminen ja tietojärjestelmien kehittäminen.

Ammattikorkeakoululaitoksen laajeneminen toi esiin myös tavoitteen opiskelijavalintojen koordinaatiosta kahden korkeakoulusektorin välillä. Tehostamisen nimissä tehtiin valtiovallan toimesta vuonna 1995 selvitys korkeakoulujen opiskelijavalintojen kehittämisestä. Selvityksen keskeisin ehdotus oli yhden korkeakouluopiskelupaikan periaatteen toteutus ja yhtenäisen hakijarekisterin luominen korkeakoulusektorille. Yhden korkeakoulupaikan periaatteen tavoitteena oli ja on se, että mahdollisimman moni nuori saa opiskelupaikan korkeakoulussa. Sen toteutumiseksi valtakunnallisessa yhteishaussa opiskelijaksi valittu ei voi ottaa vastaan kuin yhden opiskelupaikan. Sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistolakiin tehtiin asiaan liittyvä muutokset.

Yhden korkeakouluopiskelupaikan säännös otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön lukuvuoden 1999–2000 korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Säännöksen voimassaolon alkuaikana paikan vastaanoton rajoitus kohdistui lukuvuoteen, mutta myöhemmin se muutettiin koskemaan lukukautta. Käytännön tasolla yliopistojen HAREK-järjestelmään (hakija- ja opinto-oikeusjärjestelmä) ja ammattikorkeakoulujen AMKYHjv-järjestelmään (ammattikorkeakoulujen hakija- ja opiskelupaikkarekisteri) tehtiin tekninen koordinaatio eli ne saatiin keskustelemaan keskenään. Pian uudistuksen jälkeen AMKYHjv sai uuden nimen, AMKOREK.

Ammattikorkeakoulut vastaamaan omista opiskelijahauista ja -valinnoista

Yhden korkeakouluopiskelupaikan säännös siivitti myös 2000-luvun alussa aloitettuja suunnitelmia ammattikorkeakoulujen opiskelijavalintatehtävien siirtämiseksi lääninhallituksilta ammattikorkeakouluille. Yliopistosektorihan oli vastannut opiskelijavalinnoistaan aina itsenäisesti. Opetusministeriön nimittämä projektiryhmä aloitti selvitystyön keväällä 2000. Sen tuloksena, lakimuutosten myötä, toteutui keväällä 2003 ensimmäinen, valtakunnallinen ammattikorkeakoulujen yhteishaku. Tämä muutos oli omalta osaltaan tukemassa ammattikorkeakoulujen itsenäistä statusta Suomen koulutusjärjestelmässä.

Yhteishakurekisterin nimenä oli edelleen AMKYH. Järjestelmässä toteutettiin tässä vaiheessa vain nuorten koulutuksen haku. Samaan aikaan tehtiin myös muutos hakuaikoihin: toisen asteen yhteishaku erotettiin ammattikorkeakoulujen yhteishausta myös syksyn haun osalta. Tämä selkeytti entisestään ammattikorkeakouluhaun erottumista toisen asteen ammatillisen koulutuksen hausta.

Hakutoimistot opiskelijahakujen keskiössä

Uudistuksen myötä ammattikorkeakouluihin perustettiin hakutoimistot vastaamaan kaikista opiskelijahakuihin ja –valintoihin liittyvistä tehtävistä. Valtakunnallisesta koordinoinnista vastasi Opetushallitus. Hakutoimistojen perustaminen käänsi myös aivan uuden lehden ammattikorkeakoulujen hakuasioiden valtakunnalliseen yhteistyöhön, joka on jatkunut ansiokkaasti näihin päiviin saakka. Alkuvaiheessa ammattikorkeakoulut saivat oivaa mentorointiapua silloisilta läänihallituksilta. Se oli tarpeen uudistuksen tuomassa muutoksessa, jossa ammattikorkeakoulut alkoivat itse vastata opiskelijavalintojen toteutuksesta ja saivat vastuun myös yhteishaun toteutuksen alueellisena viranomaisena. Se tarkoitti mm. kaiken hakuun liittyvän tiedotusvastuun siirtymistä lääninhallituksilta ammattikorkeakouluille.

Alueellisen viranomaistehtävän malliksi sovittiin maakuntapohjainen jako, joka noudatteli pitkälti entistä lääninhallitusten vastuujakoa. Alueilla, joilla sijaitsi useiden ammattikorkeakoulujen toimipisteitä, vastuun organisointi vaati hyvää koordinointia ja tiivistä yhteistyötä. Alueellinen vastuu edellytti hakutoimistoilta yhteydenpitoa vastuualueellaan sijaitseviin sidosryhmiin, kuten toisen asteen oppilaitosten opinto-ohjaajiin, työvoimatoimistojen koulutusneuvojiin ja varuskuntien sosiaalikuraattoreihin sekä muihin ohjaustahoihin. Tämän tehtävän myötä hakutoimistot saivat vastuulleen koko yhteishaun polun, neuvonnasta sekä tiedotuksesta hakemiseen ja valintoihin.

Ammattikorkeakouluhaku nettiin – ensimmäisiä askeleita kohti sähköistä asiointia

korhonen3Yhteishaun merkittävä toimintatapamuutos pakotti ammattikorkeakoulut pohtimaan, miten uudet tehtävät pystytään hoitamaan olemassa olevilla resursseilla. Ensimmäisessä vaiheessa hakeminen ammattikorkeakouluun tapahtui netissä, mutta hakijan oli toimitettava ammattikorkeakoulun hakutoimistoon tulostettu ja allekirjoitettu versio hakemuksesta. Se tunnisti ja samalla ’virallisti’ hakemuksen. Hakemus oli mahdollista lähettää myös paperiversiona, jonka tiedot tallennettiin AMKYH-järjestelmään joko korkeakoulussa tai tallennusfirmassa. Hakukohteita sai valita edelleen enintään neljä.

Ammattikorkeakoulujen yhteishaun uudistamisen projektiryhmä oli jo alkuvaiheessa todennut muutoksen sisältävän riskejä, kuten mm. sen, saavatko hakijat oikeaa ja ajantasaista tietoa ja ovatko hakulomakkeet oikeellisia. Vastauksia näihin kysymyksiin projekti lähti hakemaan sähköisen asioinnin kehittämisen kautta. Niinpä keväällä 2004 voitiin ammattikorkeakouluhaussa lanseerata aito nettihaku, joka tunnisti hakijan hänen henkilötunnuksensa kautta. Hakija sai myös automaattisesti sähköpostiinsa tiedon hakemuksen vastaanotosta. Uusi palvelumuoto onnistui yli odotusten, olihan sen käyttäjäjoukko uutta nettisukupolvea. Vielä kuitenkin hakemukseen tarvittiin hakijan allekirjoitus.

Vuonna 2005 nettihakua uudistettiin mm. luopumalla allekirjoitusvaateesta. Tämä edellytti kaikkien ammattikorkeakoulujen yhteistä sopimista, joka perustui sekä viranomaistoiminnan sähköisen asioinnin että hallintolain muutoksiin.

Aikuiskoulutuksen sekä vieraskielisen koulutuksen siirtymistä yhteishakuun alettiin selvittää ja suunnitella projektiryhmien toimesta vuonna 2005. Tuloksena tästä työstä, ja vaadittavien lakimuutosten jälkeen, ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen (perustutkinnot ja ammattikorkeakoulun valinnan mukaan myös ylemmät tutkinnot) sekä vieraskielisen koulutuksen yhteishaku toteutui keväällä 2007. Ensimmäisen rekisterinimenä AKYH ja jälkimmäisen VKYH.

Kohti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteishakua

Ammattikorkeakouluja koskevien muutosten lomassa tapahtui valtakunnallisesti muutakin liikehdintää korkeakoulujen opiskelijavalintojen suhteen. Yliopistosektorilla hakua uudistettiin mm. siirtymällä nettihakuun. Opetusministeriö asetti vuonna 2009 työ- ja ohjausryhmän pohtimaan, kuinka mm. nuorten siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluopintoihin ja sieltä työelämään nopeutetaan sekä miten korkeakoulutukseen saadaan entistä enemmän aidosti uusia opiskelijoita. Asia liittyi keskeisesti myös opiskelijavalintojen kehittämiseen.

Selvitystyön yhtenä tuloksena syntyi vuonna 2012 esitys korkeakoulujen opiskelijahakujen tietojärjestelmienyhdistämisestä ja uudistamisesta. Sen perusteella ammattikorkeakoulujen neljä sähköistä hakujärjestelmää ja yliopistojen yksi sähköinen hakujärjestelmä yhdistettäisiin yhdeksi korkeakoulujen hakujärjestelmäksi. Samalla saataisiin opiskelua ja koulutustarjontaa koskevat tiedot hakijan ja opinto-ohjauksen näkökulmasta selkeäksi kokonaisuudeksi. Uudistus edellytti jälleen lakimuutoksia.

Samanaikaisesti edellä mainittujen suunnitelmien kanssa käynnistyi valtiovarainministeriön Sähköisen asioinnin ja demokratian ohjelma (SADe-ohjelma). Osana SADe-ohjelmaa alettiin rakentaa Oppijan verkkopalvelukokonaisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriön omistaman hankkeen tavoitteena on kehittää oppijoiden ja koulutuksen järjestäjien sähköistä asiointia kaikilla koulutusasteilla. Verkkopalvelun nimeksi tuli Opintopolku.fi. Opetushallitus vastaa Opintopolku-palveluiden toteutuksesta vuosina 2011–2015. Palvelukokonaisuudesta löytyy kattavasti koulutuksen ja opetuksen järjestäjän palveluita. Niiden käyttäjiä ovat esimerkiksi koulutukseen hakeutujat, opiskelijat, oppilaitokset, yritykset sekä julkishallinto. Palvelujen rakentaminen etenee vaiheittain ja niitä toteutetaan projekteissa.

Opintopolku_FI_logoEnsimmäine n korkeakouluhaku toteutettiin syksyllä 2014 Opintopolku.fi -palvelussa. Koulutustarjonta oli suppea, koskien lähinnä ammattikorkeakulujen ja muutaman yliopiston tammikuussa alkavaa koulutusta. Kattavasti korkeakoulujen yhteishaku oli käytössä kevään 2015 hauissa. Hakijalla on mahdollisuus hakea enintään kuuteen korkeakouluhakukohteeseen yhteishaussa, jossa on kaksi eri hakuaikaa. Hakijalle tarjotaan kuitenkin vain yhtä opiskelupaikkaa. Yhden korkeakouluopiskelupaikan säännös laajeni koskemaan kaikkia tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelupaikkoja. Yhtenäistäminen koski myös koko korkeakoulusektorin hakijapalveluista vastaavia yksiköitä: ne nimettiin hakijapalveluiksi.

Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutus sekä aikuiskoulutus -termeistä luovuttiin. Tilalle tulivat koulutusten päivä- ja monimuotototeutus, ja niille yhteinen hakuaika. Vieraskielisen koulutuksen hakuaika on edelleen tammikuussa, mikä asettaa omat haasteensa korkeakouluhakuun.

Näin kuljettiin opiskelijahakujen runsaan viidenkymmenen vuoden matka paperilomakehausta sähköiseen asiointiin Opintopolussa: ammatillisten oppilaitosten yhteisvalinnoista yhtenäiseen korkeakouluhakuun. Ja kehittäminen jatkuu – vuodeksi 2016 on Opintopolkuun suunnitteilla jälleen mittava määrä uudistuksia.

Hilkka Korhonen
Opiskelijapalveluiden päällikkö
Karelia-ammattikorkeakoulu

975 Artikkelin näyttökerrat