Kehittävä yhteisökeskustelu – uusi osallistava menetelmä oppilaitoksille
Tiina Venäläinen & Marjut Arola
Tässä artikkelissa kuvataan kehittävän yhteisökeskustelun menetelmää ja sen käyttöä koulutusorganisaation kehittämistyössä. Menetelmä sopii hyvin oppilaitoksille, koska sen avulla voidaan tuoda esille opiskelijoiden, opetushenkilöstön ja johdon näkemyksiä sekä edistää heidän vuoropuhelua ja yhteistyötä. Kehittävän yhteisökeskustelun menetelmä kehitettiin ja testattiin osana Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän koulutuksen läpäisyn kehittämiseen liittyvää YAMK-opinnäytetyötä. Korkeakouluorganisaatioissa menetelmä soveltuu hyvin myös opetussuunnitelmien ja pedagogisen toiminnan kehittämiseen.
Osallistaa toimijat
Osallistavalla tutkimuksellisella kehittämistoiminnalla tarkoitetaan kehittämistoimintaa, joka kumpuaa asiakkaiden ja/tai työyhteisöjen aidoista tarpeista ja jossa kehittämisen kannalta olennaiset toimijat ovat itse mukana (Arola & Suhonen 2014, 20). Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan tarkoituksena on tutkimuksellisin menetelmin kehittää jotakin käytännöstä lähtöisin olevaa asiaa. Kyse on kehittämistoimintaa avustavan, perustellun tiedon tuottamisesta samanaikaisesti konkreettisten kehittämistoimenpiteiden kanssa. Näin saatua tietoa voidaan välittää laajempaan keskusteluun, mutta kyse ei kuitenkaan ole tieteellisen tiedon tuottamisesta. (Toikko & Rantanen 2009.)
Kehittämistoiminnassa on tärkeää ottaa mukaan ne toimijat, joita kehittämistyö aidosti koskettaa. Kehittäminen voidaan siten nähdä yhteistyösuhteena, jossa muodostetaan tietoa yhdessä ja tuodaan hiljaista tietoa näkyväksi, yhdessä oppien. (Arola & Suhonen 2014, 17.) Toimijoiden osallisuuden varmistaminen on tärkeää, sillä esimerkiksi asiakkailla voi olla toiminnan kehittämisen kannalta tärkeää tietoa, joka muutoin ei tulisi esiin. Työntekijöiden osallistaminen kehittämisprosessiin voi puolestaan vähentää muutosvastarintaa. Voidaan myös ajatella, että heillä, joita kehittäminen koskee, tulee olla oikeus osallistua.
Osallistavaa tutkimuksellista kehittämistoimintaa toteutettiin YAMK-opinnäytetyöprosessissa, jossa kehitettiin Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän ammattiopistojen koulutuksen läpäisyä vuosina 2015-2016 (Venäläinen 2016). Prosessin aikana toteutettiin läpäisyfoorumit, jotka toimivat sekä uuden tiedon tuottamisen, kehittämistoiminnan suunnittelun että toimijoiden (opiskelijat, opetus- ja ohjaushenkilöstö, johto) osallistamisen välineenä. Läpäisyfoorumeissa pyrittiin löytämään kehittävän yhteisökeskustelun avulla opintoihin kiinnittymistä edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä ideoimaan läpäisyä edistäviä käytänteitä oppilaitosten arjen toimintaan. Läpäisyfoorumeihin osallistui kuusi ammattiopistoa. Opiskelijoiden ja henkilökunnan pienryhmäkeskusteluja toteutettiin kaikkiaan 36 ja yhteensä läpäisyfoorumeihin osallistui 168 henkilöä.
Etenee vaiheittain
Tutkimuksellista kehittämistoimintaa voidaan tarkastella kolmesta erilaisesta näkökulmasta: kehittämisprosessin, toimijoiden osallistumisen ja tiedontuotannon näkökulmasta. Näiden näkökulmien avulla voidaan rakentaa tutkimuksellisen kehittämistoiminnan metodista ydintä. (Toikko & Rantanen, 2009, 9-11.) Kaikki nämä edellä mainitut elementit toteutuvat kehittävän yhteisöhaastattelun menetelmässä. Siinä tiedontuotannon ja kehittämisprosessin fokus on toimijoiden näkemyksissä, ideoissa ja osallistamisessa. Se soveltuu hyvin organisaatioiden kehittämistyöhön, koska se tarjoaa välineen erilaisten osallistujajoukkojen näkemysten esiin nostamiseen, vuoropuheluun ja yhteistoiminnalliseen kehittämiseen.
Kehittävän yhteisökeskustelun menetelmä on vaiheittain etenevä ryhmähaastatteluprosessi. Ensimmäisessä vaiheessa pienryhmäkeskustelut järjestetään asiakastasolla (oppilaitoksessa tämä tarkoitti opiskelijoita). Seuraavassa vaiheessa keskusteluihin osallistuvat työntekijät (oppilaitoksessa olennaisia työntekijäryhmiä opintojen sujumiseen liittyen olivat opettajat ja opiskeluhuoltohenkilöstö). Viimeisenä tasona toimii johtotaso (oppilaitoksessa siis koulutuspäälliköt, -johtajat ja rehtorit). Pienryhmäkeskustelujen haastattelurunko on sama kaikilla tasoilla, mutta työntekijätason keskusteluissa tuodaan asiakastason näkemykset esiin työntekijöille ja vastaavasti johdolle esitellään sekä asiakastason että työntekijätason keskusteluiden anti. Tällä tavoin keskusteluissa syntynyt tieto kumuloituu tasolta seuraavalle siirryttäessä. Erilaisten näkökulmien avulla voidaan laajentaa osallistujien ymmärrystä käsitteillä olevasta asiasta ja synnyttää uusia kehittämisideoita jo prosessin aikana.
Pienryhmäkeskusteluiden jälkeen menetelmän viimeisenä vaiheena on organisaation yhteinen keskustelu, johon osallistuvat kaikki edellisissä vaiheessa mukana olleet toimijat. Tässä yhteisessä kehittämistapaamisessa esitellään prosessin aikana syntynyttä tietoa ja kehittämisideoita eri osallistujajoukkojen perspektiivistä. Tämän jälkeen työstetään esitellyt asiat käytännön kehittämistoimenpiteiksi pienryhmissä, joissa kussakin on osallistujia kaikilta toimijatasoilta. Näin varmistetaan kehittämistoiminnan soveltuminen juuri siihen yhteisöön, jossa sitä toteutetaan. Kehittämistapaamisessa sovitaan myös kehittämistoimenpiteiden toteuttamisen vastuut ja seuranta.
Kuvio 1. Kehittävän yhteisökeskustelun prosessi läpäisyfoorumeissa (Venäläinen 2016, 69).
Kehittävän yhteisökeskustelun haastattelurunko rakentuu yksilöinä vastattaviin eläytymismenetelmällisiin tarinakysymyksiin ja näiden pohjalta käytyihin keskusteluihin. Haastattelija on osallistuva ja osallistava keskustelija, jonka tavoitteena on saada osallistujat ideoimaan ja kehittämään yhdessä. Käydyt keskustelut äänitetään, jolloin ryhmähaastatteluaineistoa on mahdollista analysoida monin eri tavoin. Kehittävän yhteisökeskustelun menetelmässä onkin elementtejä niin BIKVA-arviontimallista, fokusryhmäkeskustelusta kuin eläytymismenetelmästäkin (Eskola 1997, 30-31; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2009, 65; Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2014, 111-112).
Läpäisyfoorumeissa käytettiin kolmea eläytymismenetelmällistä tarinaa pienryhmätilanteiden kulun jäsentämiseen ja keskusteluun virittäytymiseen. Ensimmäinen tarina kuvasi tilannetta, jossa opiskelija oli pohtimassa opinnoista eroamista, toinen puolestaan tilannetta, jossa opiskelija huomaa, ettei ole saanut suoritettua opintoja toivomassaan tahdissa ja kolmas valmistumistilannetta. Tarinan kuulemisen jälkeen osallistujilta kysyttiin mahdollisia syitä tilanteelle ja pyydettiin heitä kirjaamaan ne itsenäisesti ylös. Tämän jälkeen aiheesta keskusteltiin, minkä jälkeen siirryttiin seuraavaan tarinaan. Eläytymismenetelmän käytön hyöty on siinä, että se mahdollistaa osallistujalle etäisyyden oton, mutta sitoo keskustelun kuitenkin riittävän lähelle kehittämisen kohteena olevaa aihetta. Ei siis tarvitse ryhmässä avautua omista pulmistaan, vaan voi halutessaan vastata kuvitteellisten tilanteiden kautta. Eläytymismenetelmä toimii myös hyvin ilmiöiden kartoittamiseen ja käytännöllisten ongelmien ratkaisemiseen tähtäävänä aineistonhankintamenetelmänä. (Eskola 1997, 30–31.)
Vahvistaa tiedontuotantoa ja yhteistoiminnallisuutta
Tasavertaisessa kehittämisessä olennaista on se, että toimijoiden osallistuminen nähdään koko kehittämisen pääprosessina, ei vain kehittämisen tavoitteita tukevana apuprosessina. Sen tavoitteena on nostaa esiin erilaisia intressejä ja luoda yhteisiä näkemyksiä kehitettävästä asiasta. Kehittävän yhteisöhaastattelun avulla voidaan paitsi kuulla kaikkien olennaisten toimijoiden näkemykset kehittämisen kohteena olevaan aiheeseen liittyen, myös mahdollistaa toimijoiden välinen vuorovaikutus. Tällä tavoin voidaan edistää erilaisten näkemysten esiin tuomista, uusien ideoiden syntymistä ja toisilta oppimista. Menetelmä myös lisää organisaation yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä.
Lähteet:
Arola, M. & Suhonen, L. 2014. Osallistava tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Teoksessa Tiainen, A. (toim). YAMK työelämää kehittämässä. Sosiaali- ja terveysalan näkökulmia työhyvinvointiin. Joensuu: Karelia-ammattikorkeakoulu, 14–22.
Eskola, J. 1997. Eläytymismenetelmäopas. Tampere: Tampereen yliopisto.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere: Tampereen yliopistopaino.
Venäläinen, T. 2016. Läpäisyn edistäminen opiskelukykyä tukemalla. Yhteisöllisen opiskeluhuollon ja valmentavan johtamisen mahdollisuudet ammattiopistoissa. Karelia-ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma. Ylempi AMK-opinnäytetyö.
Tiina Venäläinen, sosionomi YAMK, ammatillinen kuntoutusohjaaja, Verve Joensuu
Marjut Arola, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu