Kohti eurooppalaisen kulttuuriperinnön teemavuotta 2018

Reima Raijas

Vuosi 2018 on julistettu eurooppalaisen kulttuuriperinnön teemavuodeksi. Teemavuodella halutaan muistuttaa siitä, kuinka merkittävä vaikutus kulttuuriperinnön vaalimisella ja osallistavalla esiin tuomisella on luoviin aloihin, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä paikalliseen ja alueelliseen kehitykseen. Pohjois-Karjalassakin löytyy runsaasti aineellisia ja aineettomia perintökohteita, joiden sovellusmahdollisuuksia myös yritystoiminnassa kannattaa pohtia yhä uudelleen.

Eurooppa Kesälahdella

Teemavuoden yhtenä tavoitteena on vahvistaa tunnetta eurooppalaisesta kulttuuri-identiteetistä. Tuollainen tavoite voi tuntua etäiseltä. Toisaalta on helppo havaita, että laajemman eurooppalaisen kulttuurin vaikutus voi olla ratkaiseva tekijä omaleimaisen paikallisen perinnön muodostumisessa. Tällainen ajatus tulee mieleen, kun vierailee Kesälahdella sijaitsevassa, 1760-luvulla perustetun Mäntyniemen kartanon ympäristössä. Useiden sukupolvien ajan kartanon asukkaiden toimintaa on leimannut useille elämänalueille ulottuva poikkeuksellinen avarakatseisuus, tarve ymmärtää asioita laajemmasta kuin oman lähiympäristön näkökulmasta. Kuvataiteet, kirjallisuus ja musiikki ovat olleet yhtä lailla kiinnostuksen kohteena kuin yhteiskunnan, kirkon ja maatalouden kehittäminen.

Mäntynimen kartanossa on soinut elävä musiikki erityisesti kesäisin, kun vaativan pääkaupunkivirkamiesuran lomassa on päästy hengähtämään maaseudun rauhaan. Tästä todistaa kartanolta löytyvä runsas nuotisto. Nuotistoa tutkimalla voidaan raottaa näköalaa sekä kartanon että yleisemmin autonomian ja varhaisen itsenäisyyden ajan elämään Suomessa.

Nuotit tarinoivat

Kartanoon on sen asukkaiden, vieraiden ja postin tuomana kerääntynyt runsaasti nuottijulkaisuja, nuottikäsikirjoituksia ja käsin kopioituja nuotteja, joista vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta. Suuri osa nuoteista on yksinlauluja ja pianokappaleita, mutta myös esimerkiksi kuoromusiikkia ja hengellisiä sävelmiä.

Käsikirjoituksia – osa alkuperältään vahvistettuja ja osa vahvistamattomia – on tullut esiin muun muassa Suomen taidemusiikin isältä Fredrik Paciukselta (1809–1891), kansallissäveltäjä Jean Sibeliukselta (1865–1957), Suomen ensimmäiseltä ammattikriitikolta Karl Flodinilta (1858–1925), kirjailija-satusetä-historian professori Zacharias Topeliukselta (1818–1898) ja ruotsalaiselta filosofi-runoilija-säveltäjä Erik Gustaf Geijeriltä (1783–1847). On jännittävää pohtia, kuinka nuotit ovat aikanaan päätyneet kartanon isäntäväen haltuun sukupolvien kuluessa, ja minkälaisia musiikkituokioita ja musiikillisia juhlahetkiä on Mäntyniemessä vietetty. Syntyikö käsikirjoituksia ehkä myös Mäntyniemessä, sen kauniin idyllin inspiroimana?

Nuotit välittävät säveltäjien kirjoittaman musiikin, mutta ne kertovat kiinnostuneelle kuuntelijalle muitakin tarinoita. Osassa Mäntyniemen nuoteista on omistajien, joskus myös edellisten omistajien nimikirjoitukset. Lempikappaleiden ja soittoläksyjen sivuilta näkee merkintöjä, sorminumeroita, esitysohjeita, jälkiä ahkerasta harjoittelusta ja eletystä elämästä. Yksi asia on nuottien perusteella selvää: soittaminen on ollut erityisesti rouvien ja neitien – siis tyttöjen etuoikeus.

Nuotit ovat tuoneet mukanaan riemastuttavaa uutta musiikkia; ne ovat olleet jollekin myös mieluisia joululahjoja, muistoja tärkeistä tapahtumista joihin ehkä itse osallistuttiin, ystävyydenosoituksia, rakkaudentunnustuksia, ajan hengen väkeviä ilmaisijoita. Kansilehtien koristeellisten mielikuvitusmaailmojen innoittamissa musisoinnin hetkissä on matkailtu eksoottisiin maihin, antiikin temppelien juurelle, noustu junan kyytiin, seurattu ankaraa meritaistelua ja osallistuttu keisarillisille juhlavastaanotoille.

Mäntyniemen isäntäväelle sukupolvien aikana ilmeisen säännöllisesti saapuneet ranskalaisten, ruotsalaisten ja suomalaisten musiikin aikakauslehtien nuottiliitteet ovat tarjonneet näköalan uusimman musiikin virtauksiin ja samalla on luettu kielitaitoa edelleen kohentaen taidemaailman uutiset. Nuotit voivat myös muistuttaa ulkomaanmatkoista ja paljastaa, mihin seurueisiin on kuuluttu.

Nuottien kansilehdillä luettavissa olevat Mäntyniemen kartanon omistajasuvun jäsenten ja lähipiiriin kuuluneiden henkilöiden nimikirjoitukset ja päiväykset johdattavat tutkimuksen myös Kansallisarkistoon: ovatko nuotteja signeeranneet Molanderit, Rotkirchit, Hallonbladit ja muut jättäneet jälkeensä nuottiaineiston taustoja valaisevaa arkistoista löytyvää kirjeenvaihtoa?

Kuva: Ignacio Guerero. (CC BY 2.0)

Kulttuuriperinnöstä iloa, modernia pedagogiikkaa, liiketoimintaa

Mäntyniemen nuottiaarteistoa voi soveltaa monella tavalla nykypäivän musiikkipedagogiikkaan, varhaisiän musiikkikasvatuksesta korkeakoulutasolle asti. Nuottimateriaalia voi sovittaa nykyaikaiseen soitonopetukseen ja soittimistoon sopivaksi. Materiaali tarjoaa lähtökohdan kokonaisvaltaiseen tapaan opettaa musiikkia ja musiikinhistoriaa muun muassa vanhan kartanomiljöön tunnelmaa jäljittelevien elämyksellisten konserttien avulla.

Tutkimustyö avaa kulttuuriperintöä kaikkien saataville. Kulttuuriperintötietoisuus ja perinnön luova soveltaminen myös yritystoiminnassa voivat muodostaa uusia, muutoin hyödyntämättä jääviä tuotekehitysmahdollisuuksia niillä aloilla, joiden potentiaaliset asiakkaat etsivät ainutlaatuisuutta ja kokonaisvaltaisia kokemuksia. On vain osattava tulkita nuotteja ja niiden heikkoja signaaleja oikein.

Reima Raijas
lehtori
Karelia-ammattikorkeakoulu