Äly- ja sensoriteknologia parantaa palvelutalon asukkaiden autonomiaa Norjassa

Harri Mielonen & Riikka Simonen

IMPROVE (Involving the coMmunity to co-PROduce public serVicEs) hanke päättyi 30.4.2018 ja hankkeen päätösseminaari pidettiin 10.-11.4.2018 upeissa vuonomaisemissa Norjan Solvornissa. Pieni ja idyllinen Solvornin kylä sijaitsi aivan Sognevuonon rannalla ja seminaari pidettiin Norjan vanhimmassa noin vuonna 1650 perustetussa Walaker-hotellissa. Improve oli Pohjoisen periferian (NPA) hanke, jonka tavoitteena oli luoda ja kehittää uusia toimintamalleja syrjäisten seutujen palvelujen parantamiseksi. Päätösseminaarissa jokainen hankkeen partnerimaa (Pohjois-Irlanti, Norja, Ruotsi, Islanti ja Suomi) esitteli toimintaansa ja lopputulokset. Yhteistä kaikille hankkeen toimijoille oli se, että olimme saaneet aikaan konkreettisia parannuksia syrjäseutujen ihmisten elämänlaatuun.

Viereisessä laaksossa, Hafslovatnet-järven rannalla sijaitsi Hafslon kylä, jossa saimme matkamme toisena päivänä vierailla. Tarkemmin sanottuna pääsimme tutustumaan kylässä sijaitsevaan palvelukotiin, jossa oli otettu käyttöön äly- ja sensoriteknologiaa. Tällä uudella teknologialla pyritään lisäämään potilasturvallisuutta ja tukemaan asukkaiden itsenäisyyttä sekä hyvinvointia.  Asukkaita talossa oli noin 30 ja noin puolet heistä sairasti eri tason dementiaa.

Hoitokodin henkilökunnan tavoite on pystyä tarjoamaan jokaiselle asukkaalle yksilöllistä palvelua asukkaiden omien tarpeiden mukaisesti ja ennen kaikkea tukea asukkaan autonomiaa. Tähän tavoitteeseen päästäkseen palvelukodissa oli päätetty ottaa käyttöön uudenlaista äly- ja sensoriteknologiaa. Jokaiselle asukkaalle tehdään henkilökohtainen kartoitus yhdessä asukkaan omaisten kanssa. Kartoituksessa selvitetään, mitkä rutiinit ovat hänelle tärkeitä ja tarpeen ja minkälaista tukea ja tarkkailua hän tarvitsee selvitäkseen päivittäisistä toimista. Kartoituksen perusteella asukkaalle tehdään henkilökohtainen hoitosuunnitelma ja sensorit asennetaan huoneeseen. Asukas voi itse liikkua ja toimia omien tottumuksiensa mukaisesti ja vasta silloin sensorit lähettävät hälytyksen hoitajalle, jos asukas tekee jotain poikkeavaa hänen omasta rutiinistaan. Tämä tukee asukkaiden normaalia elämää, eikä pakota asukkaiden oppimaan niin paljon uusia tapoja. Talon asukkailta ja omaisilta on tullut positiivista palautetta ja he kokevat turvallisuuden tunteen parantuneen.

  • Sensoreita on sijoitettu ympäri asukkaiden huoneita. Sensoreita esim. etuovessa, katossa, vessanovessa, vesihanassa ja asukkailla ranne- tai kaulakorussa
  • Hoitajilla on sovellus matkapuhelimessa, johon hälytys tulee.
  • Ilmoitus tulee myös näkyviin käytävällä sijaitsevaan monitoriin.
  • Kun hoitaja kuittaa ilmoituksen asukkaan huoneessa, hälytys häviää kaikista puhelimista/monitorista.

Palvelutalon henkilökunta toivoi sensoreiden edistävän asukkaiden itsenäistä liikkumista tulevaisuudessa. Asukkaat voisivat esimerkiksi mennä itsenäisesti ulkoilemaan ja mikäli ulkoilemassa oleva henkilö harhautuu määritetyn alueen ulkopuolelle, tulee hälytys. Tällöin hoitaja tietää lähteä hakemaan asukasta ulkoa. Tämä tekniikka tukisi kovasti asukkaiden aktiivisuutta ja autonomiaa, ilman että hoitajan pitää olla lenkillä mukana valvomassa.

Vierailu tähän ”älykkääseen palvelutaloon” herätti paljon ajatuksia siitä, kuinka tällaista älytalo-mallia voisi kehittää ja viedä eteenpäin täällä Pohjois-Karjalassa. Erilaiset Internet of Things (IoT) sovellukset potilaan terveydentilan tarkkailussa voivat hyvinkin olla se seuraava kehitysaskel. Tällä hetkellä IoT- sovellukset ovat lähinnä henkilökohtaisia, oman elimistön toimintaa mittaavia, mutta niiden soveltuvuutta yhteisölliseen käyttöön voisi tutkia enemmänkin. Tulevaisuuteen ei nimittäin ole pitkä matka.

Harri Mielonen, lehtori
Riikka Simonen, projektisuunnittelija
Karelia-ammattikorkeakoulu

740 Artikkelin näyttökerrat