Peltipalvelijoista tekoälyyn

Kari Tiainen

Itä-Suomen kirjastopäivillä kesäkuussa kuultiin kirjailija Johanna Sinisalon mielenkiintoinen esitys Peltipalvelijoista tekoälyyn – tieteiskirjallisuuden visiot roboteista ja meistä.

Mistä robotit tulivat tieteisfiktioon?

Ihmistä on kiehtonut jo aikojen alusta lähtien idea kuolemattomuudesta ja ikuisesta elämästä. Sinisalo kertoi, että keinotekoinen ihminen edustaa monissa kansantaruissa ja myyteissä haavetta kuolemattomuudesta ja ikuisesta elämästä. Tieteiskirjallisuudessa tällainen rakennettu ihminen tai keinoihminen on liitetty jalostuneeseen käsityötaitoon ja huipputeknologiaan ja myöskin yliluonnolliseen, magiaan. Liikkuvia ihmisten ja eläinten patsaita, jonkinlaisia ”automaatteja” osattiin rakentaa jo antiikin aikoina. Sinisalon mukaan keinoihminen on aikansa symboli tai allegoria, toiseutta edustava vertauskohta ja etäännyttämisen keino, joka auttaa ymmärtämään paremmin ihmisyyden olemusta. Robotti onkin kätevä rakennuspalikka erilaisten utopioiden ja dystopioiden luomiseen.

Androidit ja kyborgit tieteisfiktion hahmoina

Johanna Sinisalon mukaan tieteiskirjallisuudessa esiintyvät robotit ovat monesti antropomorfisia eli ne ovat ihmisen näköisiä, ihmishahmoisia ja ihmisen kaltaisia. Ne ajattelevat, tuntevat ja toimivat kuin ihmiset. Niillä on monia inhimillisiä ominaisuuksia, vaikka ne ovatkin koneita. 1980-luvulla syntyneessä tieteiskirjallisuuden alalajissa kyberpunkissa esiintyy ihmisen muotoisia robotteja eli androideja sekä orgaanisen ihmisruumiin ja koneen yhdistelmiä eli kyborgeja.

Tieteisfiktiossa robotti voi olla usein myös esimerkiksi avaruusalus, talo tai jonkinlainen olio, joka käyttäytyy ja ajattelee samalla tavalla kuin ihminen. Kun koneisiin liitetään tuttuja inhimillisiä piirteitä (vihaa, rakkautta, kateutta, ahneutta, mustasukkaisuutta), niistä tulee mielenkiintoisempia ja kietovampia fiktiivisiä hahmoja. Tieteiskirjallisuuden sepitteellisessä maailmassa lukija ei aina heti erota mitkä hahmoista ovat oikeita ihmisiä ja mitkä koneita.  Tästä syntyy kutkuttavaa jännitettä kerrontaan.

Isaac Asimovin robottisäännöt

Johanna Sinisalo toteaa, että tieteiskirjallisuudessa ja -elokuvissa viitataan monesti Asimovin luomiin robottisääntöihin. Tieteiskirjailija Isaac Asimov esitteli vuonna 1942 robottien seuraavan moraalisäännöstön.

• Robotti ei saa vahingoittaa ihmisolentoa tai laiminlyönnein saattaa tätä vahingoittumaan.
• Robotin on noudatettava ihmisolentojen sille antamia määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa ensimmäisen pääsäännön kanssa.
• Robotin on suojeltava omaa olemassaoloaan, kuitenkin siten, että sen toimet eivät ole ristiriidassa ensimmäisen ja toisen pääsäännön kanssa.

Asimovin robotiikan säännöt jäsentävät ja teemoittavat Asimovin robotiikkaa käsittelevää tieteisfiktiota. Säännöt esiintyvät mm. Asimovin Robotti-sarjassa, siihen liittyvissä tarinoissa sekä nuorille aikuisille suunnatussa fiktiivisessä Lucky Starr -sarjassa. Moraalisäännöt on sisäänrakennettu kaikkiin tarinoissa esiintyviin robotteihin, eikä niitä voi kiertää. Monissa Isaac Asimovin tarinoissa esiintyy kuitenkin myös kapinoivia, arvaamattomasti toimivia, säännöistä piittaamattomia robotteja, jotka pyrkivät tulkitsemaan sääntöjä eri tavoin.

Asimov on sittemmin muuttanut ja tarkentanut sääntöjä kehittääkseen robottien, ihmisten ja toisten robottien välistä vuorovaikutusta. Asimovin myöhemmissä tarinoissa robotit hallitsevat kokonaisia planeettoja ja sivilisaatioita. Tästä syystä Asimov lisäsi säännöstöön vielä yhden säännön:

• Robotti ei saa vahingoittaa ihmiskuntaa tai laiminlyönnein tuottaa ihmiskunnalle vahinkoa.

Kirjailija Johanna Sinisalo esiintyi Itä-Suomen kirjastopäivillä. Kuva: Kaisa Varis

Hyvä vai paha robotti?

Sinisalo valotti esityksessään, että tieteisteisfiktiossa esiintyy monenlaisia robotteja. Kivat robotit voivat olla ihmisen parhaita ja uskollisia ystäviä, ja niihin jopa rakastutaan. Keinotekoinen olento voi korvata jopa aviomiehen tai vaimon, lapsen tai lemmikin sepitteellisessä maailmassa. Hyvä robotti myös pelastaa ja auttaa ihmisiä pyyteettömästi.

Tieteiskirjallisuuden robotit ja tekoäly voivat olla myös uhka ihmiskunnalle. Ne vievät meidän duunit, nousevat kapinaan meitä vastaan ja orjuuttavat meidät. Synkimmissä visioissa sotarobotit jyräävät ja tuhoavat ihmisen sivilisaation kokonaan.  Kun tekoäly kehittyy liian fiksuksi, keinotekoiset olennot oppivat lisääntymään itsekseen ja Ihmisen kaltaiset robotit ja replikantit soluttautuvat petollisesti joukkoomme.

Mikä robotissa meitä viehättää?

Mikä meitä ihmisiä tieteiskirjallisuuden kuvaamissa roboteissa viehättää, kysyy Sinisalo. Robotti edustaa sepitteellisessä tieteiskirjallisuuden maailmassa puhdasta alamaisuutta. Robotti voi tehdä asioita, mitä ihminen ei voi tai ei halua tehdä. Robotti onkin raskaan työn tekijä, joka jaksaa uupumatta toistaa samaa yksinkertaista liikettä loputtomasti. Se tekee työtä vaarallisissa paikoissa ja tilanteissa ihmisen puolesta. Robotti on väsymätön ja se voidaan korjata. Robotti voi tuottaa meille myös nautintoa monin tavoin. Seksirobotti voi olla esimerkiksi sadismin sanktioton kohde. Voisiko koneella olla tunteet ja sielu? Milloin koneen ja ihmisen ero hämärtyy, kysyy Sinisalo.

Kari Tiainen, kirjasto- ja tietopalvelupäällikkö
Karelia-ammattikorkeakoulu

Kansikuva: Horia Pernea. https://flic.kr/p/9cApLK (CC BY 2.0)