Venäläisen matkailijan odotukset

Maria Iltola

Karjalaisen ruokakulttuurin kehittämisen lisäksi Kalitka-hankkeen tavoitteena on parantaa rajanylittävää matkailuyhteistyötä. Yksi oleellisena pitämämme elementti on asiakaspalvelu ja venäläisen asiakkaan kohtaaminen.

Venäläiset arvostavat Suomea ja suomalaisuutta paljon. He ovat edelleen erittäin kiinnostuneita matkustamaan tänne. Venäläiset ovat myös ylivoimaisesti suurin kansainvälisten matkailijoiden ryhmä Pohjois-Karjalassa. Sen vuoksi olisikin tärkeää vastata heidän odotuksiinsa ja mieluummin hieman ylittää ne. Samalla varmistamme, että he viihtyisivät täällä mahdollisimman pitkään. Paras markkinointikanava, erityisesti naapurimaassamme, on tyytyväinen asiakas. Venäläiset eivät halua tulla kohdelluiksi asiakkaina vaan vierainamme. He tulevat ulkomaille ja haluavat nähdä ja kokea kuinka täällä eletään. Mieluusti myös tavata paikallisia asukkaita.

Tämä tarinallistettu tietoisku on suunnattu matkailu- ja ravintola-alan yrittäjille ja se kertoo kuinka venäläiset matkailijat toimivat ja mitä odotuksia heillä vierailulleen on. Tarinaan olen poiminut kaikkein oleellisimmaksi näkemäni asiat, joiden avulla toivotamme Marinan ja Pjotrin sekä heidän maanmiehensä tervetulleiksi.

Pjotr ja Marina Pohjois-Karjalassa

Suuren järven rannalla valta­van Venäjänmaan reunalla Petroskoin kaupungissa asuu pariskunta Pjotr ja Marina. Hei­dän elämänsä on kovin kiireistä, ja Pjotr käy usein työmatkoilla. Vaimo hoitaa kodin ja sen lisäksi tekee kahta työtä. He ovat säästäneet rahaa yhteistä lomaa varten. Aikaa ei kuitenkaan ole pitkään reissuun, mutta Naistenpäivän (8.3.) ympärille järjestyy muutama lisävapaa helposti. Teemalli­sestikin tuo ajankohta on oivallinen. Silloin perinteisesti anne­taan naisille huomiota, joka muulloin yleensä unohtuu. Kohteen päättäminen on hankalaa. Pjotr on jutellut asiasta ystäviensä kanssa ja kuunnellut heidän suosituksiaan. Somessa hän on käy­nyt lukemassa maanmiehiensä matkakokemuksia. Ulkomailla käyminen tuntuu aina enemmän lomalta. Suomea koskevia keskusteluja lukiessaan Pjotr pisti merkille, miten monet ihmiset kehuivat maata, sen luonnon puhtautta, turvallisuutta ja ihmis­ten rehellisyyttä. Valituksia tuli lähinnä rajajonoista ja palve­luiden löytämisen vaikeudesta. Pjotrin ystävät olivat käyneet Suomessa vain päiväseltään ostoksilla, eivätkä he tienneet, mitä tarjottavaa siellä matkailijalle olisi. Näin oli Pjotrin uteliaisuus sytytetty, nyt olisi mahdollisuus kohtuullisen lyhyessä ajassa ko­kea jotain uutta, josta olisi myös mahdollista kertoa ystäville.

”Heti rajan takana on Pohjois-Karjala. Se vaikuttaisi oivalliselta rauhallisen loman viettopaikalta”, Pjotr toteaa. Lapsille ei tunnu löytyvän mukavaa tekemistä, joten he jäävät tällä erää isoäidin hoiviin. Heille kuitenkin korvataan ruhtinaalli­sesti se, etteivät pääse mukaan. Pikkuiset ovat vanhempien­sa silmäteriä.

Facebookista löytyi sivu, johon oli koottu useita Pohjois-Kar­jalan majoituskohteita. Sivuilla oli toinen toistaan kauniimpia kuvia mökeistä järven rannalla. Valinnan ratkaisivat toisten venäläisten matkailjoiden suositukset ja se, että viihtyisän ympäristön lisäksi tarjolla oli ilmainen sauna ja WiFi-yhteys.

”Oi mikä tuoksu!” Mökin pirtin pöydällä odotti matkalaisia vastapaistetut korvapuustit ja teen keittovälineet. Jännittyneenä he rupesivat lukemaan mökkikansiota, jossa asiaa olikin paljon, onneksi se oli venäjäksi. Siellä opastettiin, kuinka mökillä toimitaan, miten sauna lämmitetään ja kerrottiin jopa siitä, minkälaista tarjontaa lähialueen muilla yrityksillä on. Oli piirakkakursseja, hiihtoretkiä ja vaikka sun mitä. Mutta nyt ei suunnitella tulevaa, vaan eletään hetkessä ja tehdään sitä mitä juuri sillä hetkellä huvittaa.

”Kalastamaan”, hihkaisi Pjotr innoissaan, kun hän löysi mö­kin nurkalta pilkkivehkeet. Heti seuraavana aamuna, vaikka pakkanen paukkui, hän asteli auringossa kimmeltävälle jäälle. Pjotr kairasi reijän jäähän ja istui onnellisena kaiken hiljaisuuden keskellä pilkkiavannolla narraamassa pikkuruisia ahvenia. Niis­tä Marina oli luvannut tehdä aidon venäläisen kalakeiton.

Mökille lähdettiin toki rentoutumaan, mutta ei ole tarkoitus piiloutua sinne koko ajaksi. Eikä ole tarkoitus, että Marina viettää lomansa keittiössä. Naistenpäivänä syödään ulkona, oikein pitkän kaavan mukaan. ”Ruoka on yksi matkustamisen mielenkiintoisimpia ja tärkeimpiä asioita”, he tuumivat yhdes­sä. Yllätyksekseen heille annettiin ravintolassa venäjänkieliset ruokalistat. Ne olivat mielenkiintoiset, tarjolla olevien annosten lisäksi kerrottiin paikallisista ruokaperinteistä.

Vaikka ollaankin ulkomailla ei venäläinen tule kylläiseksi ilman keittoa. Pjotr uskaltautui ko­keilemaan tarjoilijan suosittelemaa suomalaista kermaista lohikeittoa. Marina taas halusi aloittaa venäläisittäin tutummalla ja vähän kevyem­mällä kirkasliemisellä kasviskeitolla. Pääruoaksi Pjotr haluaa lihaa, kuten kunnon venäläismiehen kuuluukin. Marina taas rakastaa kalaa ja ilahtu­neena hän saa kuulla, että tarjolla on lähijärvestä nostettua kuhaa. Salaa mielessään pariskunta iloitsi siitä, että he olivat ainoat venäläiset asiakkaat ravintolas­sa sillä hetkellä. Pjotria ei haitannut, vaikka ruoka oli venäläisit­täin melko kallista, koska ateria oli niin herkullinen. Nyt hän on vakuuttunut siitä, mitä ystävätkin ovat kertoneet: suomalainen ruoka on laadukasta ja varmasti terveellistä. Tarjoilijan hymy sulatti lopullisesti molempien sydämen. Eihän hänen venäjänsä täydellistä ollut, mutta vieraat olivat iloisia saatuaan palvelua omalla kielellään. Se teki asioista paljon helpompia. Tarjoilija myös opasti pariskunnan viereiseen ravintolaan, jossa järjestettiin perinteiset tanssit. Tällaista he eivät osanneet odottaa. Askel­kuviot eivät olleet ihan kohdallaan, mutta heistä oli mahtava oppia jotain uutta ja tavata paikallisia.

”Voi kuinka ihana!”, kuului vähän väliä hyllyjen välistä, Marina oli päässyt, mielipuuhaansa eli ostoksille. Perin­teen mukaisesti Pjotr toimi maksumiehenä. Hänestä oli mukava nähdä vaimo onnellisena. Mukaan lähti niin vaatteita kuin eri­laisia voidepurkkeja. Löysipä Pjotr omaan kokoelmaansa huip­puluokan vieheen, jota hän odottaa pääsevänsä kokeilemaan Ääniselle heti jäiden lähdettyä. Päivän päätteeksi molemmat ovat täysin vakuuttuneita siitä, että täältä saa parempilaatuis­ta tavaraa kuin kotona. Nyt he ymmärtävät ystäviään, jotka ajavat pitkiäkin matkoja ostoksille Suomeen. ”Onneksi voimme viedä reilusti tuliaisia niin lapsille kuin muillekin sukulaisille ja ystäville”, he pohtivat yhdessä.

Lomalle oli lähdetty omalla autolla ja niinpä ennätettiin nähdä monta paikkaa. ”Seuraavalla kerralla otetaan lapset mukaan”, Marina totesi, kun he olivat ensin seuranneet toisten lasten riemua kylpylässä ja huomanneet, että jopa museossa oli oma satukaupunki lapsille.

Pjotr ja Marina olivat niin iloisia onnistuneesta matkastaan, että halusivat ottaa selfien yh­dessä majoituspaikan omistajan kanssa. Ja ar­vaatte varmaan, että tuota kuvaa jaettiin niin pariskunnan ystävien kesken kuin yrityksen sivuilla. Isäntäväki myös varmisti vieraidensa paluun antamalla heille seuraavalla kerralla käytettävän lahjakortin. Niinpä samantien alkoi haaveilu seuraavasta matkasta Pohjois-Karjalaan.

Teksti: Maria Iltola, projektiasiantuntija (Kalitka-hanke), Karelia-ammattikorkeakoulu

Etusivun kuva:: Emma Lilleberg photosbyemmalille_