Avointa korkeakouluopetusta edistämässä – kokeilu agoran hengessä

Mikko Häkkinen & Liisa Suhonen

 Yllättävät ja haasteelliset tilanteet saattavat johtaa uusien toimintatapojen löytämiseen. Näin kävi, kun saimme syyslukukauden alkupuolella tietää, että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijoille suunnatulle Tutkimustyön menetelmät -opintojaksolle osallistuukin 79 opiskelijaa. Riittävän suuren opetustilan löytyminen ei tuolloin enää ollut mahdollista. Niinpä turvauduimme antiikin ajalta periytyvään ratkaisuun: agoraan. Varustimme ravintola Solinaan johtavan portaikkotilan istuinpehmusteilla, diaprojektorilla, valkokankaalla ja äänentoistolaitteilla ja pidimme opetustilanteen 17.11. siellä.

Agora oli antiikin kreikkalaisen kaupungin tori. Agora toimi sosiaalisen, taloudellisen, poliittisen ja älyllisen kanssakäymisen keskuksena. Merkittävin agora sijaitsi Ateenassa, jossa se oli myös suurten filosofien opetuksen ja keskustelujen paikka. Sokrates käytti opetuksessaan dialektista menetelmää, jonka tarkoituksena oli haastaa oppijat kyseenalaistamaan aikaisempia uskomuksiaan ja pohtimaan tarkasteltavana olevia ilmiöitä mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Agora oli merkittävä ympäristö myös Sokrateen oppilaalle Platonille, joka kirjoitti Sokrateen käymistä dialogeista ja kehitti oppilaineen muun muassa teoreettista ajattelua etiikasta ja tiedon luonteesta.

Viime vuosina on käyty vilkasta keskustelua tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen avoimuudesta. Tieteentekijöitä ja korkeakoulutusta on kritisoitu eristäytymisestä ja etääntymisestä suhteessa yhteiskuntaan. Toisaalta on ollut nähtävissä pyrkimyksiä edistää tiede- ja korkeakouluyhteisön vuorovaikutusta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Tieteentekijät ovat kirjoittaneet tutkimusalueestaan yleistajuisia teoksia ja korkeakouluissa on järjestetty kaikille avoimia luento- ja keskustelutilaisuuksia. Tilaisuudet on järjestetty usein paikoissa, joihin korkeakouluyhteisöstä ulkopuolisten on ollut helppo tulla.

Kansainvälisessä tiedeyhteisössä ajatellaan yhä laajemmin, että tiede kuuluu kaikille. Suomessa tieteen avoimuutta on viime vuosina edistänyt Opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hanke. Toiminnan yhtenä tavoitteena on ollut tieteen vaikuttavuuden lisääminen yhteiskunnassa.  Ammattikorkeakouluilla on merkittävä tehtävä tieteellisen tiedon välittämisessä ja soveltamisessa eri aloilla omilla alueillaan. Ammattikorkeakoulun opiskelijat, tulevat ammattilaiset, kehittyvät tieteellisen tiedon soveltajiksi työelämässä. Avoimuus tarkoittaa erilaisten aineistojen, kuten tutkimusaineistojen ja –tulosten julkisuutta sekä avointa vuoropuhelua korkeakouluyhteisöön kuuluvien, tieteentekijöiden ja yhteiskunnan muiden toimijoiden välillä.

Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat ovat työssä käyviä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Opintojen tavoitteena on tosiasiatietojen oppimisen lisäksi korkeakouluopiskeluun perinteisesti kytkeytyvä ajattelun taitojen, dialogisuuden, kriittisyyden ja argumentoinnin kehittyminen. Näiden taitojen oppiminen ja osaaminen on heterogeenisessä aikuisopiskelijaryhmässä haastavaa ja vaatii ponnistelua sekä opettajilta että opiskelijoilta itseltään.

Oppimistapahtuman keskeisiä piirteitä ovat oppijan aktiivinen rooli, sisäinen motivaatio ja oppimisympäristön sosiaaliset elementit. Opiskelijoiden metakognitiiviset taidot vaihtelevat suuressa opiskelijaryhmässä. Opittavan asian kriittinen ja reflektiivinen ”pureskelu” mahdollistaa opittavan asian sisäistämisen ja kommunikoinnin. Yhteinen dialoginen keskustelu parhaimmillaan avaa uusia näkökulmia ja laajentaa oppistapahtumaa tuoden siihen uusia, joskus yllättäviäkin elementtejä. Kysymysten esittäminen, niihin vastaaminen ja reflektorinen argumentointi mahdollistavat kriittisen reflektion eli asioiden taustalla olevien oletusten ja syiden paljastamisen. Vasta tällöin päästään uudistavaan oppimiseen eli pystytään tuottamaan uusia, innovatiivisia näkökulmia ja ratkaisuja.

Opiskelijoiden kuvaamat kokemukset agoraopiskelusta olivat pääasiassa myönteisiä. Kuva: Mikko Häkkinen,

Opiskelijoiden kuvaamat kokemukset agoraopiskelusta olivat pääasiassa myönteisiä. Oppimispäiväkirjoissa kuvattiin poikkeuksellisen oppimisympäristön edistäneen dialogisuutta ja yhteisöllisyyttä. Toisaalta tilaan oli koettu liittyvän fyysisiä epämukavuustekijöitä. Seuraavassa suoria lainauksia opiskelijoiden oppimispäiväkirjoista.

Päivä aloitettiin ns. agora –työskentelyllä, joka oli minulle ennestään vieras. Työskentelytapa kuitenkin osoittautui hyvin toimivaksi ja vuoropuhelua opiskelijoiden ja opettajien välille saatiin hyvin muodostettua. Erilaisten esimerkkien avulla asioiden läpikäyminen auttaa ainakin minua ymmärtämään paremmin uusia asioita. Monotoninen luennointi ja niin kutsutut kalvosulkeiset eivät koskaan ole opettaneet minulle mitään. Kaipaan oppimiseni tueksi keskustelua ja tiedon vaihtoa eri ammattilaisten kesken. Tämä työskentelytapa todellakin tuki oppimistani ja toivon tätä hyödynnettävän jatkossa enemmän. Tästä työskentelytavasta tuli sellainen, jota itsekin haluaa tulevaisuudessa hyödyntää. En vain vielä tiedä että missä ja mille kohderyhmälle, mutta ehdottomasti tämän pidän mielessä tulevaisuutta ajatellen. Tosin hieman epämukavuutta toi istua viimaisessa portaikossa, jossa kulki muita ihmisiä koko ajan ja tilakin oli hieman äänekäs joissain vaiheissa. Tämä tietysti on sivuseikka, kun oppimista kuitenkin tapahtui.

Päivän aloitus Solinan Acorassa oli virkistävä ja mukava. Tiivis tunnelma tuntui ihan hyvältä ja rohkaisi vuoropuheluun ja dialogisuuteen.

Aamun aloitus Solinassa oli aluksi mietityttävä, mutta loppujen lopuksi tila oli mitä mainioin. Dialogisuus ja yhteisöllisyys olivat käsin kosketeltavaa. Erittäin hyvä vaihtoehto perinteiselle luokkamallille.

Opiskelutila aamupäivällä oli virkistävä poikkeus ja teki tilanteesta jotenkin vapautuneemman, useamminkin voisi päivän aloitus olla tuollainen. Lissun ja Mikon luoma mielikuva Agorasta oli ihastuttava. Siinä sitä istutaan Joensuun ammattikorkeakoulussa samalla tavalla kuin antiikin Kreikassa aikoinaan, niin se historia toistaa itseään.

Ensimmäiset ajatukset rappusilla istuessa oli, että miten tämä onnistuu, kun kaikki ovat niin kiinni toisissaan. Luennon aikana kuitenkin jo ajattelin, että näin pitäisi tehdä aina. Tuntui, että kaikki kuuntelivat luentoa mielenkiinnolla ja myös osallistuivat keskusteluun innokkaammin. Tämä luultavasti johtui juuri siitä, että koko porukka istui hyvin lähekkäin. Uskon, että agora tyylinen alku antoi koko päivälle erilaisen energian.

Olin heti aamun aluksi kauhuissani siitä, että tunti pidetään Solinassa. Tuntui, että pieneen tilaan tulee aivan liikaa ihmisiä ja aivan liian lähekkäin. Toiseksi mietin, kuinka tuntia voi pitää siinä niin, etteivät toiset ihmiset häiriinny tai ettei me kuulijat häiriinnytä äänistä ja ihmisistä, jotka käyvät juomassa kahvia ja jutustelemassa keskenään. Nyt täytyy sanoa, että olin ennakkoluulojeni kanssa täysin väärässä. Jo kesken tunnin mietin, miksi näin ei toimittaisi useammin? Se pienessä tilassa istuminen ja lähekkäin oleminen toi tuntiin jotain erityistä. Tuntui siltä, että ihmiset uskalsivat olla avoimempia. Keskustelua ja ajatuksia syntyi paljon ja uskon sen olleen täysin sen tilan ansiota. Luulisin ettei esimerkiksi isossa auditoriossa olisi puheenvuoroja käytetty läheskään yhtä tiheästi. Lisäksi huomasin, että itse keskityin kuuntelemaan tuossa mainiossa Agora -tilassa paljon paremmin kuin esimerkiksi auditoriossa, tai normaalissa luokassa.

Perjantain kontaktipäivän suuren ryhmän luokkatilan puuttuminen kääntyi hauskalla ja nerokkaalla tavalla tieteelliseen ajattelun teeman alkulähteille, agoraan. Päivän alku oli järjestetty Karelian Agora-tilaan, avoimeen ja näkyvään tilaan, jollaisia tiloja nykyaikana tärkeissä opinahjoissa yleensä on. Lissun ja Mikon luotsatessa ajatuksiamme tieteen alkulähteille, tuntui kuin hetkinen olisi ollut tuhat vuotta, pääsin tunnelmaan! Agoralla järkeily on alunalkaen ollut julkista ja läpinäkyvää, ihmiset ovat olleet lähellä toisiaan ja kaikilla on vapaa pääsy ja sananvapaus asiassa kuin asiassa, meidän tapauksessamme kyse oli vuoropuhelusta ja dialogista pohtien tulevaisuudentutkimusta. Antiikin aikoina agoraa on käytetty kaikkeen toimintaan, kansankokoukseen, uskonnolliseen toimintaan, kansankiihotukseen, jopa teloitukseen, mutta ennen kaikkea kokoontumiset ovat olleet yhteisöllisiä ja vuorovaikutuksellisia tapahtumia.

Opettajina koimme kokeilun kiinnostavaksi. Kummallakaan opettajaparista ei ollut aikaisempaa kokemusta opetustilanteen toteuttamisesta julkisessa, avoimessa tilassa. Oli vaikeaa ennakoida, miten tilanne tulisi toteutumaan. Tekniseltä asiantuntijalta äänentoistoon ja visuaaliseen esittämiseen saatu tuki oli arvokasta. Opetuksen toteuttaminen suuressa, avoimessa tilassa ilman äänentoistoa olisi ollut lähes mahdotonta. Osa opiskelijoista suhteutui poikkeukselliseen tilajärjestelyyn hieman varauksellisesti, mutta pian oppimistilanteen alettua oli havaittavissa intensiivinen keskittyminen ja aktiivinen osallistuminen opiskeluun. Yllättäen opiskelijat osallistuivat suuresta ryhmästä huolimatta keskusteluun poikkeuksellisen aktiivisesti. Syntyi hedelmällistä dialogia, joka johdatti yhteisiin, uusiin oivalluksiin opiskeltavasta sisällöstä.

Julkisessa, avoimessa tilassa tapahtuva opetus sopii saamamme kokemuksen perusteella osaksi opiskelijoiden lähiopiskelua. Kokemus vakuutti opettajaparin siitä, että kokeiluja kannattaa tehdä. Yksi laadukkaan korkeakoulupedagogiikan ominaisuus on monipuolisuus, tällä kertaa monipuolisuutta tarjosi aamun ensimmäinen oppimistilanne agoraympäristössä.

Lähteet ja luettavaa

Castrén, P., Pietilä-Castrén, L., Berg, R. & Tuukkanen, T. 2000. Antiikin käsikirja.
Earl, C. 2016. Doing Pedagogy Publicly: Asserting the Right to the City to Rethink the University. Open Library of Humanities, 2(2).
Kärki, A. 2016. Avoin tiede ja tutkimus ammattikorkeakoulukentässä. Tiedepolitiikka: Edistyksellinen tiedeliitto ry:n julkaisu, 41(1).
Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen.
Suhonen, L. 2008. Ammattikorkeakoulun lehtoreiden käsityksiä tutkivasta ja kehittävästä työotteesta. Joensuun yliopiston kasvatustietteellisiä julkaisuja N:o 130.
Väliverronen, E. 2016. Julkinen tiede.
Wells, G. 2013. Pedagogy in Higher Education: A Cultural Historical Approach.

Mikko Häkkinen, yliopettaja
Liisa Suhonen, yliopettaja
Karelia-ammattikorkeakoulu