Opetus- ja projektityö ne yhteen soppii
Arja-Irene Tiainen
Kuvaan tässä kirjoituksessa opetus- ja projektityön yhdistämistä ja tuon esille niiden integraation hyötyjä. Tarkastelen projektityön vaikusta opettajan ammatillisen osaamisen kehittymiseen, kuvaan omaa projektityötäni ja sekä sitä, mitä opin projekteissa.
Aloitin nykyisen työni sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen ylemmän ammattikorkeakoulun vastuuyliopettajana elokuussa 2008. Aloittaessani vastuuyliopettajan työn, olin jo mukana kansainvälisessä Life Long Learning -ohjelmaan kuuluvassa hankkeessa, jossa kehitettiin diabeteshoitajien osaamista verkko-opintojen avulla.
Kansainväliset hankkeet osaamisen vahvistajana
Karelian ylempiä tutkintoja koordinoiva yliopettaja ehdotti keväällä 2009, että hakisimme sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelmaan valmisteluhanketta Keniassa sijaitsevan Baratonin yliopiston kanssa Ulkoministeriön HEI ICI–ohjelmasta. Valmisteluhanke sai rahoituksen. Jatkoimme hanketyötä valmistelevan hankkeen jälkeen yhdistämällä valmisteluhankkeen tulokset Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemuksen laitoksen kanssa, koska heillä oli ollut myös samansisältöinen valmisteluhanke. Teimme tämän jälkeen yhdessä kaksi peräkkäistä hankehakemusta, jotka molemmat rahoitettiin. Improving the Quality of Higher Education in Public Health Sciences (HEPSH 1) toteutui ensin 11.5.2011−21.12.2012 ja sen jälkeen Improving the Quality of Higher Education in Public Health Sciences (HEPSH 2) 1.4.2013−31.12.2015.
Mitä opin edellä kuvaamieni hankkeiden aikana, joiden kesto yhdessä hakemusprosesseineen ja varsinaisine projektityöskentelyineen kesti noin kahdeksan vuotta? Ensinnäkin englannin kielen osaamiseni vahvistui huikeasti. Puhuminen on ollut minulle aina helpompaa, mutta sain projekteissa ennen kaikkea vahvuutta englannin kielellä kirjoittamiseen.
Seuraavaksi keskityn kuvaamaan hankkeissa tapahtunutta oppimista ja sen merkitystä ammattitaitoni kasvamisessa samanaikaisen opetuksen ja yliopettajuuden kanssa. Opin ensinnäkin yliopiston kollegoilta konkreettista julkaisujen kirjoittamista ja teimmekin useita yhteisjulkaisuja. Pystyin siirtämään ”julkaisuopin” suoraan opettajan työhöni ja kirjoitin projektien aikana myös ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liittyviä julkaisuja ja toimitin kokoomateoksen YAMK työelämää kehittämässä vuonna 2014.
Monikulttuurinen osaaminen kasvoi huikeasti työskennellessäni Kenian, Tansanian ja Egyptin kollegoiden kanssa. Kulttuuri oli erilaista, mutta terveysalla oli kuitenkin paljon yhteistä ja toisilta oppimista. Ajanjakso oli minulle erityisen merkityksellinen ja opin myös luottamaan siihen, että asioilla on taipumus järjestyä. Aikatauluissa ja toimintatavoissa oli joskus haastetta projektin aikana.
Hanketyö rikastaa opetustyötä
Minulla oli onni päästä mukaan ESR-koordinoituun kansainväliseen hankkeeseen New generation recruiment skills for SMEs and Workforce (SMErec) 2017 – 2019. Hakuvaiheessa olin asiantuntija, toteutusvaiheessa kouluttaja-asiantuntija sekä kansainvälisen työpaketin Recruiment and Onboarding vetäjä. Hanke keskittyi rekrytointiin ja se vahvisti ennen kaikkea omaa substanssiosaamistani henkilöstöjohtamisessa. Olen voinut suoraanhyödyntää hankkeen aikana kertynyttä materiaalia opintojaksoillani. Oli hyvä työskennellä välillä liiketalouden alaan kuuluvassa hankkeessa, koska sieltä tarttui mukaan myös liiketalouden ajatuksia, joita voin hyödyntää ylemmän tutkinnon yhteisopetuksessa. Opetuksessa mukana ovat liiketalouden, tekniikan ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijat. Hankkeen aikaiset työelämävalmennukset avasivat minulle yrittäjien maailmaa ja sain paljon vahvuutta työelämäkouluttajana. Hankkeen jälkeen olen jatkanut kouluttamista yrityksille.
Yliopettajilla olisi mielestäni aina hyvä olla jokin hanke samanaikaisesti ja rinnakkain opetustyön kanssa. Molemmat ruokkivat ja vahvistavat toisiaan. Samansuuntaisesti kirjoitetaan Karelian strategisessa henkilöstösuunnitelmassa, jossa projektissa työskentely mainitaan keskeiseksi oman osaamisen kehittämisessä ja uudistamisessa. Kuluvana vuonna minulla on pitkästä aikaa menossa vuosi, jossa en ole mukana yhdessäkään projektissa. Pitäisikö nyt olla huolissaan, kun henkilöstösuunnitelman mukainen keskeinen oman osaamisen kehittäminen ja uudistaminen ontuu? Minä olen huolissani, koska minusta tuntuu, että työstä puuttuu nyt jotakin. Tunnustan, tekisi mieli niin kuiskata: ”Antakaa minulle edes yksi pieni pala projektia!”.
Teksti: Arja-Irene Tiainen, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Etusivun kuva: Rodion Kutsaev / Unsplash