Sodan vaikutus Suomen luovassa säveltaiteessa

Raija Pesonen

Talvi- ja jatkosotien aikana Suomen luovassa säveltaiteessa tapahtui muutos, vaikka uudet tyylit alkoivatkin näkyä ja kuulua vasta jatkosodan jälkeen. Sukupolvenvaihdos tapahtui ensimmäisen merkittävän säveltäjäpolven alkaessa väistyä.

Säveltäjä Erkki Melartin (1875-1937) oli kuollut jo ennen sotaa, Ernest Pingoud (1888-1942) kuoli sodan aikana ja Väinö Raitio (1891-1945) sodan loppuessa. Aarre Merikanto (1893-1958) ja Leevi Madetoja (1887-1947) kamppailivat henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa. Sodanjälkeisen Suomen kolme huomattavinta säveltäjää, Erik Bergman (1911-2006), Einar Englund (1916-1999) ja Joonas Kokkonen (1921-1996) murtautuivat esiin vasta jatkosodan päätyttyä.

Säveltäjät aloittivat oman maanpuolustustyönsä oikeastaan jo ennen talvisotaa. Ylimääräisten kertausharjoitusten aikaan Aimo Mustonen sävelsi F. E. Sillanpään kirjoittaman Marssilaulun, josta tuli yksimielisyyden ja puolustustahdon symboli. Ennen talvisotaa ilmestyivät myös Taneli Kuusiston (1905-1988) Uuno Kailaan tekstiin säveltämä Suomalainen rukous (1939), Heikki Klemetin (1876-1953) sovittama ja sanoittama Oi kallis Suomenmaa (sov. 1920) sekä Armas Järnefeltin (1869-1958) V. A. Koskenniemen sanoihin säveltämä kantaatti Isänmaan kasvot (1927). Nämä teokset ovat konserttien ohjelmistossa edelleen ja Suomalainen rukous on nykyisen virsikirjan (1986) virsi numero 584.

Sota-aikana sävelletyistä teoksista puolustustahtoa kohottavina pidettiin muun muassa Tauno Pylkkäsen (1918-1980) Kullervon sotaanlähtöä (1942), Väinö Haapalaisen (1893-1945) Pro Patriaa (1939), Nils-Eric Fougstedtin (1910-1961) Preludio eroicoa (1942) sekä Väinö Raition (1891-1945) Voiton hymniä jousiorkesterille (1941).

Säveltaiteen johtohahmo oli sota-aikanakin Jean Sibelius (1865-1957). Tawaststjernan (1989) mielestä Sibeliuksesta tuli suorastaan Suomen itsenäisyyden symboli hänen jäätyään Suomeen talvisodan alettua. Vihollisnäkökulmasta Sibelius koettiin vaaralliseksi useiden sotaan liittyvien, patrioottisten ja taistelutahtoa kohottavien sävellystensä vuoksi. Näitä olivat Finlandia ja kuoroteokset Isänmaalle, Ateenalaisten laulu, Vapautettu kuningatar sekä Jääkärimarssi.

Jääkärit etujoukkoina 1941. Kuvaaja Sot.virk. G.Feldhoff 30.8.1941. Sotamuseon kuva-arkisto.

Säveltäjistä näkyvimmin sota-ajasta hyötyi todennäköisesti Yrjö Kilpinen (1892-1959). Hän oli kansallissosialistisessa Saksassa jatkosodan aikana suosittu liedsäveltäjä kirjoittaen Hitlerin suosiman marttyyrirunoilija Hermann Lönsin teksteihin 78:n laulun kokoelman (1943-46).

Monet säveltäjät joutuivat rintamalle itsekin ja useiden teoksissa kuuluvat sodan aiheuttamat tappiot. Lauri Saikkolan (1906-1995) teoksessa Sinfonia Tragica (1946) kuuluvat sodan menetykset. Taneli Kuusiston sinfoninen balladi Laatokka (1944) on yksi säveltäjän tärkeimmistä orkesteriteoksista.

Jatkosodan päätyttyä monet säveltäjät käsittelivät teoksissaan sota-ajan tuntojaan. Ahti Sonninen (1914-1984) kuvasi sotakokemuksiaan Sinfonisissa tuokioissa (1946-47). Ahti Karjalainen (1907-1986) omisti ensimmäisen sinfoniansa (1948) aseveljilleen. Uuno Klamin (1900-1961) sotakokemukset ovat kuultavissa toisessa sinfoniassa (1944) sekä Yrjö Jylhän runoon sävelletyssä teoksessa Laulu Kuujärvestä (1956).
Suomalaisista säveltäjistä sodat vaikuttivat varsinkin Einar Englundin (1916-1999) tuotantoon. Sotilaselämä ja ankarat taistelut Bengtskärin majakalla, Itä-Karjalassa ja Tienhaarassa jättivät jälkensä hänen sävelkieleensä. Säveltäjä (1996) onkin todennut, että sielullinen sotatrauma on vainonnut häntä koko elämän ajan, mikä ilmenee ”perustelemattomina ja brutaalisti soivina vaskiosuuksina” hänen musiikissaan. Säveltäjä pitää näitä takautumina sotavuosista. Jopa hänen viimeisessä teoksessaan, klarinettikonsertossa vuodelta 1991 on hitaan osan keskellä sodan muisto: neljä tahtia brutaalia vaskisatsia.

Englund koki sodan leimaavan hänen orkesteriteoksiaan, varsinkin sinfonioita. Ensimmäistä sinfoniaansa (1946) säveltäjä ei pitänyt taistelukuvauksena, vaan riemuhuutona siitä, että hän selvisi hengissä helvetillisistä taisteluista. Kolmatta sinfoniaansa (1971) hän piti suurena sotaeepoksena, vaikka sodan kauhuja on myös toisessa (1947) ja viidennessä sinfoniassa (1977). Pianokvintettonsa (1941) kolmannen osan Englund on omistanut talvisodassa kaatuneelle Göran-veljelleen.

Sota vaikutti Suomen luoviin säveltaiteilijoihin eri tavoilla. Osa säveltäjistä koki ilmaisukseen seesteisyyden, osa purki raskaita kokemuksiaan avoimena sodan kritiikkinä, monet olosuhteiden pakosta vasta sodan jälkeen. Taiteista eniten sota näkyi ja kuului musiikissa. Kansallisromanttinen vaihe päättyi sotavuosiin, ja uusklassismi murtautui esiin johtaen vähitellen dodekafoniaan ja erilaisiin muihin moderneihin ilmiöihin.

Lähteet:
Aho, K. & Valkonen, M. 1999. Uuno Klami. Elämä ja teokset. Juva: WSOY.
Von Bonsdorff, L. 2001. Barfota i cylinder. Nils-Eric Fougstedt. En levnadsteckning. Helsingfors: Söderström & C:o.
Englund, E. 1996. I skuggan av Sibelius. Fragment ur en tonsättarens liv. Jyväskylä: Söderström & C:o Förlags.
Haataja, L. 2004. Talvisotakirja. Helsinki: Ajatus-kirjat.
Häyrynen, A. 2010. Miten soi talvisota? Rondo 48 (2), 32-36.
Salmenhaara. E. 1984. Jean Sibelius. Helsinki: Tammi.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksen ylimääräisessä istunnossa 13. helmikuuta 1986.
Tawaststjerna, E. 1989. Jean Sibelius V. Toinen painos. Helsinki: Otava.
Turtola, M. 1990. Sota- ja taide-elämä – marssirivistöstä kansallisten tuntojen tulkintaan. Teoksessa Hietanen, S. (päätoim.) Kansakunta sodassa 2. Vyö kireällä. Helsinki: Valtion painatuskeskus. 180-192.

Raija Pesonen
lehtori
Karelia-ammattikorkeakoulu