Opettajatuutorin tehtävä Kareliassa

Johanna Luostarinen

Syksyllä 2014 sain mahdollisuuden aloittaa opinnot vuosien opettajaurani jälkeen. Pääsin täydentämään osaamistani Itä-Suomen yliopistossa opinto-ohjaan opintojen parissa. Opintoihin kuului kehittämishanke, jossa tarkastelin opettajatuutorin tehtävää Karelia-ammattikorkeakoulussa. Tässä artikkelissa esittelen osan kehittämishankkeestani ja käyn läpi Karelia-ammattikorkeakoulun ohjaus- ja opiskelijahyvinvointisuunnitelmasta esiin tulevaa opettajatuutorin tehtävää kirjallisuuteen peilaten.

Opettajatuutorointi yleisesti

Jääskelä (2005, 16) kuvaa väitöskirjassaan, että tuutorointi nähdään monitahoisena käsitteenä: latinankielisen kantasanan ”tutor” alkuperä on tarkoittanut sananmukaisesti tarkkailijaa ja valvojaa. Brittiläisessä traditiossa tuutorointi on puolestaan alunperin perustunut pastoraalisen huolenpidon ideologiaan (Earwaker 1992 ja Lewis 1984, Jääskelän 2005, 16 mukaan). Vuosituhannen vaihteen suomalaisessa tutkimuksessa tuutoria on taas luonnehdittu opettajaksi, lempeäksi peräänkatsojaksi, motivoijaksi ja neuvojaksi (Lehtinen & Jokinen 1996, 32-33).

Tällä hetkellä Suomessa tuutorointi on yhtenä ohjauksen muotona hyvin yleisesti käytössä eri oppilaitoksissa ja siitä on tullut asiantuntijoiden toteuttamaa, suunnitelmallista, määrätietoista ja joustavaa toimintaa. Aikaisemmin ohjaus miellettiin lähinnä opinto-ohjaajien tekemäksi työksi, mutta koska ohjauksen tarve on kasvanut, on ohjauksen toimijoita tarvinnut myös lisätä. Tuutoroinnista on tullut opettajan ammatillisen toiminnan laajentamista ja ohjauksesta on tullut osa opettajan työtä. (Jääskelä 2005, 17; Lehtinen & Jokinen 1996, 23; Lerkkanen 2006, 12)

Opettajatuutoroinnin tavoitteet

Opettajatuutoroinnin arjen toiminnan sekä työtä tekevien kokonaisjaksamisen kannalta on tärkeää, että toiminnan tavoitteet ovat selkeät. Pekkala (2006) osoittaa sen kuinka tärkeää on määritellä, mitä opettajatuutorointi on ja mitä asioita tuutoriohjaukseen kuuluu (työn tavoitteet, sisältö, toteutus sekä tuutoroinnin ja muun ohjauksen kokonaisuuden suhteiden määrittely). Tuutoroinnin suunnitelmallisuus, määrätietoisuus ja joustavuus puolestaan määrittyvät sen mukaan millaisen roolin ja tehtävän kunkin opintojen ohjausmalli tuutoroinnille antaa. (Pekkala, 2006, 83-89; Jääskelä 2005, 18)

Tuutoroinnin tavoitteet ovat hyvä olla näkyvissä myös opiskelijoille, jotta he tietävät millaista ohjausta ja tukea he voivat saada opintojensa aikana. Tuutoroinnin yhdeksi tavoitteeksi voidaan asettaa opettajien ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen sekä tiedonkulun lisääntymisen. Tuutoroinnin kautta opiskelijat myös saavat apua opintojen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, mikä osaltaan vahvistaa heidän integroitumistaan opiskeluyhteisöön, sitoutumistaan opiskeluun, parantaa oppimistuloksia sekä voi myös vähentää opintojen keskeyttämistä. (Lehtinen & Jokinen 1996, 32; Levander ym. 2003, 179)

Opettajatuutorin kompetenssit

Ohjaustyö koostuu Juutilaisen ja Vanhalakka-Ruohon (2012) mukaan ajattelusta, ymmärryksestä, toiminnasta ja tunteiden monisäikeisestä kudoksesta. Opettajatuutori siis tarvitsee ohjaustehtävässään paljon erilaisia kompetensseja eli ammatillisen toiminnan pätevyyttä ja osaamista, joita hän voi käyttää ja joilla pärjätä työssään. Eri kompetenssit kattavat tietoja, ymmärrystä ja teoreettista ajattelua, taitoja ja työtapoja sekä asennoitumista ja olemisen muotoja vuorovaikutussuhteissa ja ammatillisissa tilanteissa. Juutilainen ja Vanhalakka-Ruoho kokoavat näitä taitoja muutaman perusotsikon alle: eettinen osaaminen, toimijuuden tukeminen, vuorovaikutus ja yhteistyöosaaminen, yhteiskuntaosaaminen sekä reflektio-osaaminen. (Juutilainen & Vanhalakka-Ruoho 2012, 226, 236-237)

Isokorpi (2003, 122-123) ja Amundson (2008, 41-51) nostavat erääksi ohjauksen keskeiseksi osatekijäksi ja taidoksi kuuntelemisen: aktiivinen kuunteleminen vaatii aitoa kiinnostusta ohjattavan tilannetta kohtaan. Levander ja muut (2003) nostavat ohjaajan tärkeimmiksi valmiuksiksi kolme seikkaa: aidon kiinnostuksen opiskelijaan, oppimisprosessien tuntemuksen sekä näkemyksen siitä, miten oma ala voi hyödyttää myös ympäröivää yhteiskuntaa. ”Tarvitaan entistä enemmän myös kykyä ja halua ohjata opiskelija jonkun toisen asiantuntijan puheille silloin kun oma ammattitaito ja tietämys eivät riitä”, jatkaa Levander ja muut. (Levander ym. 2003, 197-198)

Opettajatuutorointi osana Karelia-amk:n ohjaus- ja opiskeluhyvinvointi-suunnitelmaa

Karelia-ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaus perustuu ammattikorkeakoulun erilliseen ohjaus- ja opiskeluhyvinvointisuunnitelmaan, jonka mukaan opiskelijat saavat ohjausta ja tukea muun muassa koulutusohjelmien opinto-ohjaajilta, opettajatuutoreilta ja opettajilta sekä opintokuraattorilta. Myös opiskelijapalveluiden ja keskusten toimistojen henkilökunta antavat neuvoja ja ohjausta kaikissa opiskeluihin liittyvissä asioissa. Kun ohjausta antavia tahoja on useita, opiskelijan ohjauksen ja opiskeluhyvinvoinnin tukemisen organisoinnissa ja kehittämisessä noudatetaan läheisyysperiaatetta: opiskelijaa ohjataan ottamaan ohjaustarpeessaan ensisijaisesti yhteyttä asiansa tai kysymystensä kannalta lähimpään vastuuhenkilöön. (Karelia-ammattikorkeakoulu 2015)

Karelia-ammattikorkeakoulun ohjaus- ja opiskeluhyvinvointisuunnitelmassa opettajatuutorin keskeisiksi tehtäviksi on listattu:

  • Ammatilliset kehityskeskustelut opiskelijan kanssa
  • HOPS-prosessin käynnistäminen ja päivitystarpeen seuraaminen
  • Opintojen edistymisen seuranta
  • Opintoihin liittyvistä valinnoista kertominen sekä huolehtiminen siitä, että valinnat tehdään ajallaan
  • Kokonaisvastuu ammatillisen kasvun ohjauksesta
  • Tilanteisiin puuttuminen ja jatko-ohjaus
  • Yhteistyö VIP-opiskelijan kanssa
  • Lisäksi mahdolliset erikseen sovitut muut tehtävä

Opettajatuutori ryhmästä vastaavana henkilönä

Opettajatuutorin tehtäviin siis olennaisesti kuuluu ryhmänsä opiskelijoiden opintojen edistymisen seuranta sekä ohjaus opintoihin liittyvissä valinnoissa (suuntautumisvalinnat, harjoittelun suunnittelu ja ajoittaminen, kansainväliset opinnot). Opettajatuutorin tehtävänä on puuttua varhaisessa vaiheessa mahdollisesti opinnoissa ilmeneviin ongelmiin, poissaoloihin tai opiskelukykyyn vaikuttaviin asioihin. Ryhmävastaavan rooli on tärkeä ja haasteellinen: tähän opettajatuutori tarvitsee muun muassa Juutilaisen ja Vanhalakka-Ruohon (2012) kuvaavia eettistä osaamista, vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista sekä toimijuuden tukemista.

Opettajatuutorin tehtävä vaatii myös moniammatillista yhteistyöosaamista muun muassa opinto-ohjaajan, kuraattorin ja terveydenhoitajan kanssa. Ohjaustyössä olisikin hyvä tiedostaa oman osaamisensa ja tehtäviensä rajat sekä sen, että opettajatuutori voi ja saa ohjata opiskelijan tarpeen mukaan jonkun toisen asiantuntijan puheille. Näin varsinkin siirto-opiskelijoiden, poissaolojakson jälkeen palaavan tai opinnoissa viivästyneiden opiskelijoiden tapauksissa.

Henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman eli HOPSin käynnistäminen

Opettajatuutori käynnistää opiskelijan HOPS-prosessin ja opiskelija tekee opiskelusuunnitelmansa sähköistä SoleOPS-järjestelmää hyödyntäen, jossa suunnitelmaan on helppo palata ja tarvittaessa päivittää. HOPS:in tekeminen liittyy myös opinto-ohjaajien vastuulla olevaan Ammatillinen kasvu-opintojaksoon. Jotta HOPSin laadinta voi sujua, edellytetään opettajatuutorin perehtyneen tuutoroitavan ryhmänsä opetussuunnitelmaan, jotta sen sisällöt ovat hyvin ohjaajan tiedossa.

Kuurila (2014) näkee väitöskirjassaan HOPSin toimivan opintojen suunnittelun lisäksi myös urasuunnittelun ja –ohjauksen sekä elämänsuunnittelun välineenä. Hän tuo esille näkemyksen, että HOPS-prosessiin kuuluvan henkilökohtaisen ohjaussuhteen avulla opiskelijaa on mahdollista kasvattaa suunnittelemaan aktiivisesti omaa uraansa ja tukea häntä kohti itseohjautuvuutta, johon kasvaminen myös edellyttää ohjaamista. (Kuurila 2014, 55-58, 225-226)

Kehityskeskustelut

Ohjaussuunnitelman mukaisesti jokainen opiskelija käy vuosittain kahdenkeskiset, luottamukselliset ammatilliseen kasvuun ja opintojen sujuvaan etenemiseen liittyvät kehityskeskustelut oman opettajatuutorinsa kanssa. Kehityskeskustelujen pitäminenkin vaatii omanlaisensa osaamisen. Ohjauskeskustelun tekniseksi tueksi on Karelia-ammattikorkeakoulussa olemassa SoleOPS-järjestelmä, josta löytyy erilaiset kysymyspohjat eri vuosikurssin opiskelijoille. Opettajatuutorin muina ”työvälineinä” Amundson (2008, 41-51), Isokorpi (2003, 29-33) sekä Levander ja muut (2003, 198-198) nostavat aktiivisen kuuntelemisen, aidon kiinnostuksen opiskelijaa ja hänen asioitaan kohtaan sekä oppimisprosessin tuntemuksen.

Ohjaussuunnitelmasta nousee myös esille, että kehityskeskustelussa on kyse opiskelijan ammatillisesta kasvusta. Kehityskeskustelut ovat näin ollen myös osa opiskelijan uraohjausta. Ohjaussuunnitelman mukaan uraohjaus kuuluu Ammatillinen kasvu –opintojaksoon opintojen eri vaiheiden mukaisesti, mutta myös moni muu toimija toteuttaa sitä opintopolun eri vaiheissa: hakuvaiheessa tiedon ja neuvonnan muodossa opiskeluvaihtoehdoista, HOPSin muodostamisessa, opintoja koskevien valintojen ohjauksessa, harjoittelun ohjauksessa sekä vuosittaisissa kehityskeskusteluissa. Opettajatuutorinkin tehtävässä tarvitaan siis osaamista uraohjauksesta. Opettajatuutorin tulisi olla muun muassa tietoinen siitä, millaisia tietoja ja taitoja opiskelija valmistuttuaan tarvitsee ja millaisiin työtehtäviin kyseiseltä opintoalalta voi valmistua.

Yhteistyö VIP-opiskelijan kanssa

VIP-opiskelija (VIP=Välittämisen ilmapiiri) valitaan jokaisesta opiskelijaryhmästä opintojen alkuvaiheessa ja hänen tehtävänään on pitää ryhmässä yllä välittämisen ilmapiiriä ja huolehtia, ettei kukaan jää omassa ryhmän ulkopuolelle. VIP-opiskelija tekee havaintoja ryhmän ja yksilöiden hyvinvoinnista ja pitää kirjaa ryhmässä esitetyistä ongelmista sekä hyvistä tapahtumista ja käytänteistä. Ohjaussuunnitelman mukaan VIP-opiskelija toimii yhteistyössä opettajatuutorin kanssa, joka myös tahollaan seuraa ja tukee ryhmän kaikkien opiskelijoiden opiskelujen sujuvuutta. Opettajatuutorilla ja VIP-opiskelijalla tulisi siis olla riittävän välittömät välit, jotta tämä yhteistyö ja molemminpuolinen tiedonkulku onnistuisi. (Karelia-ammattikorkeakoulu 2015)

Levander ja muut (2003, 179) määrittelevät tuutoroivan ohjauksen yhdeksi tavoitteeksi opettajien ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutuksen sekä tiedonkulun lisääntymisen. Opettajatuutorit ovatkin opettajien lisäksi yksi oman ryhmänsä lähimmin tuntevista henkilöistä. Karelia-ammattikorkeakoulussa opettajatuutorin ja VIP-opiskelijan yhteistyötä on myös haluttu lisätä tämän tiedonkulun ja vuorovaikutuksen lisäämiseksi.

Lopuksi

Karelia-ammattikorkeakoulun ohjaussuunnitelma antaa selkeät raamit opettajatuutorin tehtävälle, vaikka se moniulotteinen onkin. Tehtävä vaatii monenlaista osaamista, tietoa ja taitoa eikä tehtävä ole lainkaan vähäpätöinen myöskään organisaation tasolla katsottuna. Opettajatuutorin tehtävään olisi tärkeää valita henkilö, joka aidosti haluaa olla opiskelijan tukena ja apuna. On myös tärkeää, että opettajatuutoreita tuetaan heidän tehtävässään. Ohjaustyötä tekevien olisi tärkeä saada jakaa kokemuksiaan ja osaamistaan keskenään. Tehtävässä työskentelevien osaamisen varmistaminen voisi tapahtua koulutusten ja perehdyttämisen kautta. Molemmat seikat olisi hyvä saada vakituisiksi käytänteiksi ja suunnitelmalliseksi toiminnaksi.

Lähteet:

Amundson, N., Haris-Bowlsbey, J. & Niles, S. 2008. Essential Elements of
Career Counseling: Processes and Techniques. Upper Saddle River, N.J.: Pearson/Merrill.

Isokorpi, T. 2003. Ohjaus vuorovaikutuksena ammattikorkeakouluyhteisössä. Teoksessa Kotila, H. (toim.) Ammattikorkeakoulupedagogiikka. 111 – 128. Helsinki: Edita.

Juutilainen, P-K & Vanhalakka-Ruoho, M. 2011. Ohjaajan kompetenssit – taidanko, ymmärränkö, olenko, uskallanko? Teoksessa Kasurinen, H., Merimaa, E. & Pirttiniemi, J. (toim.) OPO, Opinto-ohjaajan käsikirja, 226 – 237. Oppaat ja käsikirjat 2011:3. Helsinki: Opetushallitus.

Jääskelä, P. 2005. Tuutorointi avoimen yliopiston opetuksessa. Akateeminen väitöskirja. Chydenius-instituutin tutkimuksia 1/2005. Jyväskylän yliopisto, Chydenius-instituutti – Kokkolan yliopistokeskus. https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/18027/951-39-2104-2.pdf?sequence=1 29.9.2015

Karelia-ammattikorkeakoulu. 2015. Välittävä yhteisö – sujuva oppiminen. Karelia-ammattikorkeakoulun ohjaus- ja opiskeluhyvinvointisuunnitelma. https://intranet.karelia.fi/koulutus/koulutuksen prosessit/opetus ja ohjaus/muu ohjeistus/KARELIA_AMKN_OHJAUS_JA_OPISKELUHYVINVOINTISUUNNITELMA.docx 21.5.2016

Kuurila, E. 2014. Uraohjaus ja urasuunnittelu ammattikorkeakoulussa. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto. Turku: Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C osa 384. http://www.doria.fi/handle/10024/98607 21.5.2016

Lehtinen, E. & Jokinen, T. 1996. Tutor – itsenäistyvän oppijan ohjaaja. Juva: WSOY.

Lerkkanen, J. 2006. Tuutorikoulutus ammatillisen opettajakoulutuksen näkökulmasta. Teoksessa Pekkala, A. & Varjonen, B. (toim.) Tuutorointi on taitolaji. 11 – 16. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.

Levander, L., Kaivola, T. & Nevgi, A. 2003. Opiskelijan ohjaaminen. Teoksessa Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A. (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. 171 – 202. Helsinki: WSOY.

Pekkala, A. 2006. Tuutorin kokonaisjaksaminen. Teoksessa Pekkala, A. & Varjonen, B. (toim.) Tuutorointi on taitolaji. 83 – 89. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.

 

Johanna Luostarinen
opinto-ohjaaja, tuntiopettaja (matematiikka, fysiikka)
Karelia-ammattikorkeakoulu

994 Artikkelin näyttökerrat