Vuorotteluvapaalla Australiassa

Marita Suomalainen

Vuosi sitten nautin auringosta ja lämpimistä päivistä Brisbanen sinisen taivaan alla. Kaiken tämän teki mahdolliseksi vuorotteluvapaa. Valmistelut matkaa varten alkoivat jo alkuvuodesta, heti kun päätös vuorotteluvapaan anomisesta oli tehty. Kerron huomioita opiskelusta ja australialaisesta kulttuurista pääpiirteissään.

Kielikurssilla Brisbanessa

Lukuisten netissä vietettyjen tuntien jälkeen päädyin ilmoittautumaan Brisbane College of Australian järjestämälle 8 viikon englannin TESOL (Teaching English to Speakers of Other Languages) -kurssille. Tämä koulu sijaitsi aivan Brisbanen keskustassa ja oli kätevästi bussimatkan päässä asuinpaikastani. Kurssimaksukin oli edullinen yliopistojen tarjoamaan pidempään koulutukseen verrattuna.

Kurssimaksuun sisältyi kontaktiluentoja, opetusharjoittelua ja varsin massiivinen materiaalipaketti opettamisen teoriaa.  Opetusmateriaali sisälsi 266 sivua, viisi osiota, joista jokaisesta oli tehtävä arvioitava tehtävämoniste, ja jätettävä se opettajalle arvioitavaksi. Sen lisäksi oli pidettävä yksi puolen tunnin kielioppitunti ja 3 x 1,5 tunnin opetussessio valitsemastaan aiheesta ennen kuin sai todistuksen ja kurssin hyväksyttyä. Kaikki näytetunnit oli suunniteltava minuuttiaikataululla ja annettava suunnitelma opettajalle etukäteen.

Olen erittäin tyytyväinen, että kävin tämän TESOL-kurssin. Sain päivitettyä pedagogiset teoriat 2000-luvulle. Samalla huomasin, että omassa opetuksessa käyttämilleni menetelmille löytyi nimet ja teoriat.

suomalainen1

Ydinryhmämme koostui nuorista ympäri maailmaa; heitä oli Vietnamista, Etelä-Koreasta, Brasiliasta, Englannista ja Saudi-Arabiasta. Olin siis muihin verrattuna varsin iäkäs ja jo pitkän uran tehnyt opettaja. Heistä vain vietnamilaistyttö oli käynyt opettajakoulutuksen kotimaassaan, joten ymmärrettävästi minulta kyseltiin neuvoja ja tukea myös tehtävien tekemisessä.

Joukkoomme liittyi melkein joka päivä muutama näytetuntien pitäjä. Olimme jokainen vuorollamme oppilas- tai opettajaroolissa. Oppilaan roolissa oleminen on yllättävän opettavaista ja antoisaa, kun samalla näkee opiskelutovereista heidän kehittymisensä kaaren. Näytetunneista opettajamme, Carmelina Lanza-Volpe, antoi hyviä neuvoja ja palaute oli hellän tehokasta! Hän ei lytännyt ketään, vaan toi epäkohdat esille ja antoi vinkkejä, miten epäkohdista selvitään paremmin seuraavalla kerralla. Siinäpä meille jokaiselle palautteen antajalle hyvä malli!

Paikallisia kulttuurielämyksiä

Australialaiset ihmiset ovat kovin avoimia ja sydämellisiä. Heidän elämäntyylinsä vaikutti varsin kevyeltä. Palvelu oli ystävällistä kaikkialla ja ihmiset juttelivat busseissa ja junissa myös kanssamatkustajille. Siellä ei tönitty, eikä etuiltu, vaikka liikkeellä olsuomalainen2i aina paljon ihmisiä. Myös uimarannoilla kyltit ovat kohteliaita; ei kieltoja vaan kehotuksia tai ihan kiitoksia.

Oli elämys käydä elokuvissa, sillä käytäntö poikkesi suomalaisesta.  Liput ostetaan baaritiskiltä samalla kun tilataan nautintoaineet mukaan saliin vietäviksi. Tupakointi sentään on kielletty julkisilla paikoilla, mutta vedet, viinit ja oluet kuuluvat elokuvanäytöksiin.

Teatterissa kävimme katsomassa nuorten tekemän musikaalin Avenue Q, jossa pääosissa olivat Sesame Street-tyyliset nuket. Välillä oli hankala päättää, seuraako ihmistä sen nuken vieressä laulamassa ja liikuttamassa nukkea, vaiko sen nuken naamaa ja käsiä. Teema oli hyvä ja ajankohtainenkin: Ennakkoluulot ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on.

Joulua Brisbanessa aletaan valmistella jo marraskuussa, ja omakotiasumisen luvatussa maassa ”kilpavarustelu” käynnistyi naapureiden kesken täysillä. Tuntui varsin kummalliselta seurata tonttujen, porojen ja joulupukkien sekä keinolumen tuloa talojen pihoille. Neonvaloja viriteltiin piha-aidoille ja seinille kaikissa mahdollisissa väreissä ja muodoissa. TV:ssä näytettiin, miten mansikoista tehdään tonttuja joulupöytään.  No, tuskinpa karjalanpaisti, kinkku ja raskaat laatikkoruoat maistuisivatkaan 30 asteen helteessä.

suomalainen3

Tästä kaikesta ja paljon muusta voisin kertoa enemmänkin, sillä neljässä kuukaudessa ehtii nähdä ja tapahtua monenlaista. Toteanpa vain, että matkailu avartaa ja elinikäinen opiskelu kannattaa. Aina.

Marita Suomalainen
lehtori
Karelia-ammattikorkeakoulu

1 045 Artikkelin näyttökerrat