Keski-Euroopan metsätaloutta oppimassa

Ari Talkkari

Löwensteinin linnan mailla

Ryhmä Karelia-amk:n metsätalouden opiskelijoita matkusti opettajiensa kanssa Etelä-Saksaan toukokuun alussa kahden viikon intensiivikurssille. Kurssi toteutettiin Löwensteinin suvun päämiehen prinssi Alois K. Löwensteinin luvalla heidän omistamillaan mailla, jotka sijaitsevat Hessenin osavaltiossa noin 50 km Frankfurtista kaakkoon. Alueella sijaitsevat mm. tunnetut Spessartin ja Odenwaldin metsät. Yhteistyökumppanina kurssin toteutuksessa toimi Wolfram Eilbacher, joka vastasi kurssin ohjelmasta ja käytännön järjestelyistä. Toinen tärkeä yhteistyökumppani oli Martin Wirl, joka työskentelee omalla toimialueellaan esimiehenä Löwensteinin 7000 ha metsäomaisuutta hoitavassa yrityksessä Fürstlich Löwenstein‘sche Forstverwaltung.

Löwenstein on suuri yksityinen maanomistaja, joka harjoittaa metsissään myös puuntuotantoon perustuvaa liiketoimintaa. Tärkeimmät puulajit ovat pyökki, tammi, douglaskuusi ja lehtikuusi ja vuotuiset hakkuut ovat noin 14 000 m³. Puut kaadetaan metsurityönä ja juonnetaan karsittuina runkoina traktorilla tien varteen. Maastossa on suuria korkeuseroja ja rinteet ovat paikoin jyrkkiä, mikä aiheuttaa puunkorjuulle omat haasteensa. Metsätalouden lisäksi viininviljely on tärkeä elinkeino, joten maa-alasta 50 ha on viinitarhoja.  Löwensteinilla on myös oma viinimerkkinsä. Myös metsäkauriin ja villisian metsästys on yleistä paitsi lihan myös metsänuudistamisen vuoksi. Metsänuudistamisen onnistumisen kannalta on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: uudistusalan aitaaminen tai intensiivinen metsästys. Tapana on myös kutsua tärkeät vieraat ja yhteistyökumppanit metsästysretkelle.

Metsäninventointia ja arvopuiden kartoitusta

Ensimmäisellä kurssiviikolla opiskelu oli hyvin käytännönläheistä. Teimme kaksi noin puolentoista päivän mittaista harjoitusta, joiden tavoitteena oli tutustua metsien puulajeihin ja rakenteeseen sekä tuottaa yhteistyökumppanillemme aineistoa hakkuiden suunnittelua varten.

Pyökkiä kasvatetaan yhdessä tammen kanssa, jotta sen latvus estää silmujen muodostumisen tammen runkoon. Kuva: Ari Talkkari.

Toteutimme opiskelijoiden kanssa noin 10,5 ha suuruisen pyökkivaltaisen metsikkökuvion inventoinnin yksinpuinlukuna, mikä on nykyisin Suomessa hyvin harvoin käytetty inventointimenetelmä. Tavoitteena oli tuottaa tarkoilla mittauksilla tietoa hakkuukelpoisten puiden määrästä, minkä vuoksi mitattiin vain rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 40 cm olevat puut. Kuviolta mitattiin myös relaskooppikoealoja inventointimenetelmien vertailun vuoksi. Harjoituksen myötä opimme myös tunnistamaan tärkeimmät puulajit. Suomen metsiin verrattuna puut olivat todella suuria ja lukumääräisesti eniten metsikössä oli rinnankorkeusläpimitaltaan 55-70 cm pyökkejä. Mitattujen puiden keskipituus oli noin 37 m. Metsikkö edusti alueen tyypillistä puulajistoa, jossa pyökin osuus oli 70 %, tammen 20 % ja lehtikuusen 7 %. Lisäksi esiintyi mäntyä ja douglaskuusta kumpaakin 1 %. Martin Wirlin mukaan he pyrkivät kasvattamaan douglaskuusen osuutta, koska se kasvaa nopeasti ja sopeutuu hyvin ilmastonmuutokseen. Douglaskuusen markkinat eivät ole vielä kovin suuret, mutta uusia käyttökohteita etsitään.

Saksan metsänhoidolle on tyypillistä metsien käsittely yksittäisten, arvokkaimpien puiden hyväksi. Lisäksi puutavaran hinta nousee merkittävästi rungon koon ja laadun mukaan. Niinpä toisena harjoituksena kartoitimme yksittäisiä kookkaita tammia, pyökkejä ja lehtikuusia. Puut paikannettiin satelliittipaikantimella, merkittiin ja rungon osille määritettiin laatuluokitukset Saksalaisten kriteerien mukaisesti. Kartoitimme yhteensä noin 600 arvopuuta 75 ha laajuiselta alueelta. Aineistosta on oletettavasti yhteistyökumppanillemme hyötyä puukaupan suunnittelussa, koska yksittäisen laaturungon arvo voi nousta tuhansiin euroihin.

Suuret puut vaativat järeät mittavälineet. Kuva: Ari Talkkari.

Metsätaloutta ja keskiaikaisia kaupunkeja

Kurssin toisella viikolla teimme pääasiassa retkiä ja vierailuja erilaisiin metsäalan kohteisiin ja yrityksiin. Baijerin metsähallituksen vieraina tutustuimme tammen uudistamiseen ja kasvatukseen ja vierailimme tammensuojelualueella Spessartissa, joka tunnetaan myös nimellä ”Fairy Tale Forests”. Luonnon- ja ympäristönsuojelu ovatkin Saksassa erittäin tärkeitä ja metsienkin käsittelyssä toimitaan ympäristön ehdoilla, erityisesti linnuston suojelu nousi esille usein. Vierailulla Pollmeierin sahalla tutustuimme pyökin sahaamiseen puukuorman purkamisesta aina lopputuotteen pakkaamiseen. Kaikki sahan käyttämä puutavara hakataan PEFC-sertifioiduista metsistä. Hübnerwaldissa tutustuimme eräänlaisen yhteismetsän toimintaan. Yhteismetsällä on metsäammattilainen toiminnanjohtajana, joka suunnittelee toimenpiteet ja huolehtii puukaupasta. Kaikki osakkaat ovat alueen asukkaita ja he ovat velvoitettuja työskentelemään yhteismetsän hyväksi muutamana päivänä vuodessa. Vierailimme myös siemenkeskuksessa ja taimitarhalla, jossa toiminta oli hyvin saman tyyppistä kuin Suomessakin. Saksalaisia taimitarhatyö ei näyttänyt kiinnostavan, koska kaikki taimitarhan kausityöntekijät olivat puolalaisia.

Opiskelijat ja opettajat Baijerin metsähallituksen vieraina. Tammen rinnankorkeusläpimitta on noin 140 cm. Kuva: Ari Talkkari.

Kurssin ohjelmaan sisältyi myös kulttuurikohteita, joista haukkojen suojelu ja koulutus oli hyvin kiehtovaa. Patikoimme myös noin 15 km matkan Amorbachin luostarikaupungista keskiaikaiseen Miltenbergin kaupunkiin. Metsien lisäksi tutustuimme paikalliseen historiaan ja kulttuuriin ja keskiaikaiseen rakennustyyliin linnoineen. Viimeisinä vierailukohteina olivat Heidelbergin kaupunki ja Weinheimin arboretum, jossa kasvoi erityisen kiehtovia mammuttipetäjiä sekä runsaasti muita eksoottisia puulajeja. Heidelbegissä toimii toisen asteen oppilaitos, jossa koulutetaan mm. arboristeja. Opettajat tuntuivat mielellään hyödyntävän uutta teknologiaa, kuten älytauluja ja pienoiskoptereita opetuksessaan. Retki päättyi Heidelbergin vanhaan kaupunkiin.

Lopuksi

Kurssi oli kokonaisuutena hyvin onnistunut, vaikkakin opiskelijoiden majoitus ja päivittäinen huolto aiheuttivatkin jonkin verran haasteita. Sisällöllinen anti oli runsasta ja käytännönläheistä, mikä antoi hyvän perustan arvioida suomalaisen ja keskieurooppalaisen metsätalouden erilaisuutta. Saksan suuri väestömäärä ja asukastiheys luovat runsaasti painetta metsien suojeluun ja virkistyskäyttöön, mikä hankaloittaa taloudellista toimintaa. Toisaalta, yhdestä järeästä parhaan laadun tammirungosta voi Saksassa saada saman verran tuloa kuin hehtaarin päätehakkuusta Suomessa, minkä vuoksi yksittäisten puiden kasvatus ja hakkuu on taloudellisesti kannattavaa.

Opiskelijoina kurssille osallistuivat metsätalouden koulutuksesta Henri Karvinen, Lassi Kytö, Nico Lampinen, Jaakko Moilanen, Saara Pennanen, Saara Pihlman ja Noora Pyykkö. Kurssin opettajina toimivat Karelia-amk:sta yliopettaja Ari Talkkari ja lehtori Esa Etelätalo. Tämä oli kurssin ensimmäinen toteutus, mutta selvitämme vaihtoehtoja jatkaa kurssia ensi vuonna ja mahdollisesti yhteistoteutuksena joidenkin eurooppalaisten yhteistyökorkeakoulujen kanssa.  Lopuksi haluan kiittää Metsämiesten Säätiötä matka-apurahasta, mikä osaltaan auttoi toteuttamaan tämän intensiivikurssin.

Ari Talkkari
yliopettaja
Karelia-ammattikorkeakoulu