Langattomat siirtonopeudet rajoittavat virtuaalitodellisuuden kehitystyötä

Risto Salminen

Mikäli edistyksellinen teknologia ja kasvuyritykset kiinnostavat, on marraskuisin hyvä merkitä kalenteriin aihepiirin ykköstapahtuma Slush. Päätapahtumassa saatetaan yhteen kasvuyrityksiä ja sijoittajia, mutta ison osallistujajoukon huomio on levinnyt joka vuosi yhä laajemmin Slush-viikon muihin tapahtumiin.

XR-teknologiaan fokusoituneet ammattilaiset kokoontuivat keskiviikkona 20. marraskuuta Helsinkiin Metropolia-ammattikorkeakoulun Arabianrannan kampukselle, jossa järjestettiin Match Up XR Event, Suomen suurin VR- ja AR-tapahtuma. Myös Karelia-ammattikorkeakoulu vieraili tapahtumassa kahden hengen voimin, sillä Karelia on mukana Digi2Market-hankkeessa, jossa autetaan yrityksiä hyödyntämään näitä teknologioita markkinoinnissaan.

Tapahtumassa oli neljä osallistumisnäkökulmaa. Asiantuntijat opastivat vieraita kahdella lavalla esitellen alan tuoreimpia tuotoksia ja tulevaisuusarvioita. Vieraat pääsivät myös kokeilemaan hyvin monenlaisia alan toteutuksia 37 esittelypisteellä, ja nopeimmille halukkaille oli myös varattu mahdollisuus kahdenkeskeisiin neuvotteluihin. Lisäksi tapahtuma tarjosi vahvan verkostoitumismahdollisuuden ­– keräsihän se liki kaikki alan kotimaiset kärkitekijät paikalle.

Nopeus ei riitä

Illan ensimmäinen pääpuhuja oli Oulun yliopiston professori Steven LaValle, joka on ollut mukana perustamassa Oculus VR:ää, yhtä alan globaalia edelläkävijää. LaValle on myös johtanut Huawein XR-toimintoja.

LaVallen puheenvuoro koostui asiantuntevasta ja laajasta katsauksesta alaan. Hän kertasi VR-laitteiden historiaa ja nykyhetkeä niin, että alaan liittyvää hypeä oli helppo suhteuttaa aiempaa paremmin.

– Nykyisin kehitys kohdistuu teollisuustuotteisiin, sillä kuluttajalaitteet ovat jo riittävän hyviä hauskaan käyttöön. Tällä hetkellä kehitystyössä halutaan hankkiutua eroon johdoista, LaValle kertoi.

LaValle mainitsi useaan otteeseen, että hän tietää tulossa olevista ratkaisuista enemmän kuin saa kertoa. Se tuli ainakin selväksi, että monia mobiililaitevalmistajia kiinnostaa kehittyneet AR-toteutukset.

– AR:ää voi olla puhelimessa mutta myös älylaseissa. Olettekin ehkä kuulleet paljon huhuja siitä, että suosikkivalmistajanne olisivat tuomassa älylaseja. On kuitenkin todennäköistä, että ne eivät lyö heti läpi, mutta ehkä muutaman vuoden päästä se yritys voi onnistua, LaValle sanoi yleisölleen.

Immersiiviset toteutukset ovat LaVallen mukaan nykyiselläänkin jo parhaimmillaan upeita ja luovia. Monesti toteuttamiseen liittyy kuitenkin ongelmia, kun käyttölaadusta halutaan tarkkaa ja yhteyksistä sujuvia.

– Ihmiskokemukseen liittyy paljon aivoissa tapahtuvaa tulkintaa, joka on todella vaativaa saada toimimaan samalla tavalla keinotekoisessa ympäristössä. Havaitsemisen liittyy monia, monia näkökulmia, joten epäonnistumisen paikkoja on paljon.

Yksi helpoimmin ymmärrettävistä esteistä on datan siirtonopeus. Etenkään langattomassa maailmassa ei ole olemassa vielä sellaista teknologiaa, joka mahdollistaisi graafisten kehittäjien haaveet. Ja vaikka nopeudet saataisiinkin käyttöön, olisi laboratorio-olosuhteista vielä pitkä matka siihen, että nopeuksia voisi käyttää arkiolosuhteissa.

– Ideaalissa toteutuksessa virtuaalilasit vaatisivat tiedonsiirtonopeuden, joka on 3,2 teratavua sekunnissa. Langaton 802.11 ac -verkko siirtää tällä hetkellä parhaimmillaan 200 megatavua sekunnissa, joten ero on valtava. Luin juuri, että korealaiset olivat saaneet 5G-yhteydellä aikaiseksi yli 100 megatavun (sekunnissa) siirtonopeuden. Se on hieno suoritus, LaValle suhteutti verraten ideaalia todellisuuteen.

LaVallen mukaan tiedonsiirron rajoitukset pakottavat alan kehittämään virtuaalistodellisuudessa tapahtuvaa havainnointia eri tavalla kuin tähän asti on tehty.

Gluen esittelypisteellä pääsi kokeilemaan, miltä tuntuisi olla avatar-hahmo virtuaalisessa tilassa, jossa on myös muiden henkilöiden hahmoja.

Ratkaisuita teollisuudelle, kuluttajille ja koulutukselle

Vaikka puhujatkin pitivät yleisön näpeissään, oli illan antoisin sisältö 37 esittelypisteeseen tutustumista. Isot ja pienet alan toimijat olivat paikalla lähinnä teollisuudelle, kuluttajille ja koulutukselle suunnatuilla ratkaisuillaan. Yleistuntuma oli, että vaikka suurin osa esitteli teknisiä ratkaisuitaan, useiden puheissa keskityttiin kuitenkin siihen, että sisältö ratkaisee.

Ja näinhän se on. Usein VR-laseja kokeilleelle kovinkaan moni tapahtumassa nähty toteutus ei aiheuttanut sisältönsä puolesta säväyttävää wau-efektiä, josta olisi jälkeenpäin muille kertonut. Aineksia sellaisten tuottamiseen kuitenkin selvästi on, ja olisikin tärkeää lisätä entisestään tarinankerronnan ammattilaisten roolia VR-toteutuksissa.

Pisimmät jonot esittelypisteelleen keräsi Varjo, jonka VR-laite on alan esikuvia. Lokakuussa julkaistua VR-2 Prota mainostetaan maailman edistyksellisimpänä VR-laitteena. Sitä kaupitellaan vajaan 6000 euron hintaan, mutta helppokäyttöisyydestä huolimatta se ei ole tarkoitettu kuluttajakäyttöön. Eron muihin käytössä olleisiin, markkinoilla helposti saatavilla olleisiin laitteisiin huomasi kokeillessa nopeasti. Virtuaalisen tilan tarkkuus oli jo vaikuttavan tarkkaa, ja omien käsien näkyminen osana virtuaalitodellisuutta ilman erillisiä käsiohjaimia nosti kokemuksen omaan luokkaansa.

Pelejä ja hyötykäyttöä

Vaikka moni läsnäolija tarjosi vierailleen hupia ja makeisia, AR- ja VR-laitteiston viihdyttävä käyttö jätti liian usein valjun maun suuhun.

Enemmän ideaa oli esimerkiksi kuopiolaisen 3D Talo Finlandin virtuaalisessa teollisuushallissa, jossa oli mahdollista tehdä mittaus- ja suunnittelutyötä siten, että käytön ja tilassa liikkumisen hahmotti nopeasti. Tällaisilla teollisuuden toteutuksilla, joiden käytön oppii nopeasti ja hyödyn ymmärtää ilman insinöörin papereita, voisi kuvitella olevan luvassa nopeampaa kaupallista menestystä kuin hetken viihdyttävillä, osallistavilla peleillä.

Pelillinen kehitystyökin on toki äärimmäisen tärkeää, mitä kuvastaa se, että 3D Talon virtuaalisessa hallissa liikkuminen oli tuttua monista konsolipeleistä, joissa hahmoa ohjataan käsiohjaimella.

 

Teksti: Risto Salminen, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu

719 Artikkelin näyttökerrat