Karjalaisuus lautasella

Paavo Raappana

Ei ravintolaan mennä kotiruokaa syömään. Kalitka-hankkeen järjestämä paneelikeskustelu puhutti asiantuntijoita makumuistojen äärelle sekä miettimään sitä, miten karjalaista ruokaa syötäisiin enemmän.

”Karjalaismummolan ruokamuistoista, leivinuunin lämmöstä ja kaipuusta Karjalaan tuunattu moderni makumatka leipomisen ytimeen.” Näillä sanoilla turkulainen leipomo Rosten esittelee Rostis-tuotteensa.  Rostiksessa riisi, voi, ja kananmuna on leivottu ruiskuoreen ja tuotetta on myynyt loppuun Suomen paistopisteiltä jo kuukausien ajan. Karjalainen ruokakulttuuri on brändinä niin vahva, että turkulainen leipomokin uskaltaa käyttää sitä uutuustuotteensa esikuvana.

Miten karjalainen ruokakulttuuria syödään tällä hetkellä siellä, missä sen maantieteellisesti olettaisi olevan vahvimmillaan? Kalitka-ruokamatkailuhanke kutsui ruoanlaiton ja matkailun asiantuntijoita keskustelemaan paikallisesta ruokakulttuurista Karjalaisuus lautasella -paneelikeskusteluun lokakuun lopulla. Etänä järjestetyn tilaisuuden tavoitteena oli pohtia, mitä karjalainen ruokakulttuuri on ja miten edistää paikallisen ruoan tunnettuutta matkailijoiden sekä paikallisten parissa?

Karjalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu runsaus. Kuva: Paavo Raappana.

Perinteitä saa uudistaa

Sienet, marjat, riista ja kala. Karjalaisen ruokakulttuurin kivijalkana on kaikki, mitä täällä kasvaa. Keittiössä raaka-aineiden kanssa ei hätiköidä. Ruokakulttuuriin kuuluu hauduttaminen, pitkään paistaminen ja hapattaminen. Kiireetöntä on myös ruoan nauttiminen. Lautaset tyhjenevät saman pöydän äärellä istuen ja keskustellen. Karjalainen ruokakulttuuri on yhteisöllistä. Karjalaista ruokaa ei oteta, sitä annetaan. Ainakin nämä asiat mainittiin, kun paneelikeskustelijoilta, mitä karjalainen ruokakulttuuri on.

On slow foodia, lähiruokaa, puhtaita raaka-aineita ja yhteisöllisyyttä. Karjalaisessa ruokakulttuurissa yhdistyy useita ruokatrendejä, mutta siitä huolimatta omalla ruoalla on haasteita päästä Pohjois-Karjalan ravintoissa ruokalistalle asti. On helpompi löytää nälkäänsä burgereita kuin karjalanpaistia. Syy karjalaisen ruoan näkymättömyyteen on yksinkertainen. Sitä ei syödä ravintolassa. Matkailijat tilaavat paikallista, mutta täällä asuvat eivät mene ravintolaan syömään kotiruokaa. Tuttuihin annoksiin sisältyy myös niin paljon tunteita, ettei huippukokkikaan voi lisätä sitä tunnetta, minkä sama ruokalaji mummolan pirtissä syötynä saa aikaan.

Paikallisen syömisen lisäämiseksi paneelikeskustelussa esitettiin vaihtoehtona perinteisten annosten modernisointia sekä muualta tulleiden ruokavaikutteiden karjalaistamista. Tutuista raaka-aineista saa valmistaa uudenlaisen karjalanpaistin, eikä karjalainen pizza ole ruokakulttuurisesta itsetunnosta luopumista vaan luonnollista kehittymistä. Kun perinteitä modernisoidaan, on syöjälle pystyttävä kertomaan ruokakulttuurin historiasta. Uusiutua saa, mutta juuret on oltava.

Enemmän ylpeyttä ja syötäviä tuliaisia

Mitä lähempää paikallista ruokakulttuuria katsoo, sitä paremmin sen hienoudet meiltä piiloutuvat. Hapatetut maitotuotteet ovat täällä asuville osa arkea, mutta matkailijalle piimät ja viilit syötävää eksotiikkaa. Vaikka itsensä kehuminen on meille vaikeaa, voi ”no tämä nyt on tämmönen vaan” vähättelyn sijaan tarjota paikallista ruokaa suurella ylpeydellä. Ruokakulttuuria on tehty tunnetuksi matkailijoille annetuilla reseptikorteilla sekä syötävillä ruokatuliaisilla. Näin karjalainen ruokakulttuuri kulkeutuu myös sinne, missä sitä vähemmän tunnetaan. Tänne ei ole matkustettu ruoan takia, mutta ehkä seuraava matka tehdään juuri siksi.

Kun paneelikeskusteluun osallistujilta kysyttiin esimerkkejä tunnettuuden lisäämiseksi paikallisten parissa, ehdotus karjalaisen ruoan pop up -ravintolan perustamisesta sai aikaan positiivista myhäilyä. Kesäkuukausiksi avattava katuruokapaikka pystyisi kertomaan karjalainen ruoan ilosanomaa niin matkailijoille kuin nälkäisille paikallisille. Myös oman maakunnan ravintoloita haastettiin ruokalistoillaan nostamaan näkyvämmin esille annoksia, joissa pääosassa on jotain paikallista.

Karjalaisuus lautasella -paneelikeskustelu ei ollut oikotie karjalaisen ruokakulttuurin maailmanvalloitukselle. Eri aloilta ja eri näkökulmista karjalaista ruokakulttuuria katsovat asiantuntijat antoivat kuitenkin hyviä eväitä hankkeen viimeisille kuukausille. Parasta kuultavaa olivat osallistujien henkilökohtaiset makumuistot ja tarinat, jotka vahvistivat käsitystä siitä, että hyvällä maulla on merkitystä, mutta ruokaa markkinoidaan myös tunteella.

Teksti: Paavo Raappana

Kirjoittaja on Kalitka-hankkeen projektipäällikkö, joka karjalaisen ruokailutapojen mukaisesti haluaisi istua myös paneelikeskustelut oikeasti saman pöydän äärellä.