Oppimisanalytiikkaa Svensk klinik Rautalankaruotsia –opintojaksolla

Anssi Gröhn,  Merja Öhman, Laura Väistö, Marita Suomalainen

 Tässä artikkelissa käsitellään APOA-hankkeessa kehitettyä oppimisanalytiikan suunnittelumallia, ja sen hyödyntämistä Svensk klinik Rautalankaruotsia –opintojaksolla. Ensiksi avataan taustoja, sekä yleisiä esimerkkejä suunnittelumallin hyödyntämisestä tarvekartoituksessa ja visualisoinnin suunnittelussa. Tämän jälkeen esitellään tarkemmin, miten suunnittelumallia pilotoitiin Svensk klinik Rautalankaruotsia –opintojaksolla, mitä vastauksia sillä saatiin, sekä mitä jatkokehitysajatuksia on syntynyt.

Miksi suunnittelumalli on tarpeellinen?

Karelia-ammattikorkeakoulun opettajat ovat olleet kiinnostuneita hyödyntämään oppimisanalytiikkaa omilla opintojaksoillaan. Useimmiten hyödyntämisen alussa ei kuitenkaan ole selkeää kuvaa siitä, millaisia vastauksia oppimisanalytiikan pitäisi antaa.

Varsinkin suunnittelun alkuvaiheessa kului runsaasti aikaa erilaisten visualisointiesimerkkien antamiseen opettajille. Vaikka esimerkit ovatkin toimivia, ne saattavat ohjata toteutusta aina samaan suuntaan. Nähdessään aiemmin rakennetun hyvin toimivan visualisoinnin, voi helposti kuvitella sen palvelevan myös omia tarpeita. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa visualisoinnit eivät välttämättä palvelekaan opettajia halutulla tavalla.

Pelkkien visualisointiesimerkkien sijaan onkin parempi jäsentää oppimisanalytiikan tarpeita ja esitystapaa erilaisten kysymysten avulla. Silloin oppimisanalytiikkaan syvemmin perehtymätön opettaja voi määritellä tarvitsemansa asiat omista lähtökohdistaan. Lisäksi enemmän oppimisanalytiikkaa tuntevat opettajat voivat määritellä valmiiksi niin datan muotoa kuin sijaintia heille kohdistettujen lisäkysymysten avulla.

Vastaavaa menetelmää hyödynnetään mm. ohjelmistotuotannossa SCRUM-mallin käyttäjätarinoiden määrittelyssä. Käyttäjätarinoissa on ajatuksena, että ohjelmiston ominaisuuksien kirjaamisesta siirrytään niistä keskustelemiseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että eri osapuolten käsitykset saadaan samoiksi.

Mistä suunnittelumallissa lähdetään liikkeelle?

Suunnittelumallin kysymykset lähtevät liikkeelle kolmesta yksinkertaisesta kysymyksestä: kuka haluaa tietää, mitä halutaan tietää ja miksi halutaan tietää. Kysyjän kontekstin asettaminen sekä perustelut tietotarpeelle ovat tärkeitä tehdä.  Ennakkoon syntyneet mielikuvat lopputuloksesta voivat antaa vääriä oletuksia tietotarpeista.  Esimerkiksi tietotarpeen kysymyksessä voidaan keskittyä pelkästään tehtäväpalautuksiin, kun taas todellinen tarve on nähdä myös tehtäviin liittyvien oppimateriaalien käyttöä. Kysyjän kontekstin määrittely on puolestaan tärkeää, sillä sama kysymys voi tarkoittaa hyvin erilaista esitystapaa kurssin opettajalle, opolle, opiskelijalle ja mahdollisen sidosryhmän edustajalle.

Miten tietotarvemäärityksiä puretaan auki?

Kun on tiedossa mitä halutaan tietää, ja miksi, on mahdollista kysyä mikä toiminta tuottaa halutut digitaaliset jalanjäljet. Toiminnan kuvaaminen auttaa niin toteuttaa kuin kysyjääkin varautumaan datan muodostumiseen liittyviin sudenkuoppiin. Toteutuksen aikana kehittäjä joutuu tekemään oletuksia datan muodostumisesta, kuten esimerkiksi että tehtävät palautetaan aina tietyssä järjestyksessä. Mikäli näin ei käytännössä ole, voi visualisoinnin lopputulos vääristyä. Datan muodostumisen reunaehtojen perusteella mm. opettaja voi tehdä riittävät muutokset opintojakson toteutukseen. Esimerkiksi tehtävien palautusjärjestys on määriteltävissä oppimisympäristössä.

Miten kysymykset palvelevat kehittäjää?

Datan yhdistelemiseen ja muuntamiseen liittyvät kysymykset puolestaan auttavat määrittämään raakadatan käsittelytarpeita. Joissain tilanteissa syntyy dataa, jota on mahdollista visualisoida helposti ilman käsittelyä. Hyvin usein data vaatii kuitenkin yhdistelyä, ja eri lähteistä tulevan datan tietotyypit yhdenmukaistamista vertailuja varten. Kehittäjien keinot näiden tekemiseen riippuvat työkalujen ominaisuuksista. Datan yhdisteleminen voi osoittautua visualisointityökalussa varsin raskaaksi tehtäväksi, joten esikäsittely esimerkiksi tietokantakyselyssä voi olla parempi ja joustavampi vaihtoehto. Eri toteutusvaihtoehtojen punnitseminen auttaa tekemään järkeviä valintoja ylläpidon ja jatkokehityksen kannalta.

Miten vastaus kysymykseen pitää esittää?

Tietotarpeeseen on pystyttävä vastaamaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja havainnollisesti. Mikäli käyttäjä joutuu tulkitsemaan vastausta täsmälliseen kysymykseen, se ei välttämättä palvele hänen tarpeitaan riittävän hyvin. Kun visualisointi antaa vastauksen käyttäjän kysymykseen nopealla vilkaisulla, on saavutettu tavoiteltava lopputulos.

On kuitenkin hyvä tiedostaa, että joihinkin kysymyksiin ei välttämättä saa vastausta suoraan pelkästään yhdestä kaaviosta, vaan niitä joudutaan rakentamaan rinnakkain useampia. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua, joten hahmottelu ja keskustelu erilaisista esitystavoista on tarpeen.

Pitääkö vastata kaikkiin kysymyksiin?

Kaikkiin suunnittelumallin kysymyksiin ei ole tarve vastata ennen dialogin aloittamista kehittäjän kanssa.  Suunnittelumalli toimii dialogin käynnistämisen apuvälineenä, ja pyrkii formalisoimaan räätälöidyn oppimisanalytiikan kehittämisprosessia. Suunnittelumallin pyrkii varmistamaan, että niin kysyjä kuin visualisoinnin toteuttaja ymmärtävät visualisointitarpeen samalla tavalla. Mallin tärkein ominaisuus on luoda tarkentavia kysymyksiä ja määrityksiä keskustelun pohjaksi. Tällä tavoin toimittaessa on todennäköisempää, että rakennettu oppimisanalytiikka oikeasti palvelee käyttäjää halutulla tavalla.

Oppimisanalytiikan suunnittelumallia on testattu sekä kehitetty eteenpäin APOA-hankkeen eri pilottiopintojaksoilla, joista Rautalankaruotsia on erinomainen esimerkki. Seuraavaksi ruotsinopettajat kertovat kokemuksiaan suunnittelumallin hyödyntämisestä käytännössä.

Kokemuksia oppimisanalytiikasta – oivallinen apuväline valmentavan opintojakson kehittämistyössä

Monet opiskelijat yliopistoissa ja korkeakouluissa tarvitsevat vahvistusta ruotsin kielen osaamiseensa. Karelia-ammattikorkeakoulussa siirryttiin itsenäisesti suoritettavaan Svensk klinik – Rautalankaruotsia -opintojaksoon kesällä 2018. Opintojaksolla opiskelee Karelian opiskelijoiden lisäksi myös opiskelijoita Avoimesta ammattikorkeakoulusta ja CampusOnlinesta. Vuosittain opiskelijoita on noin 1500.

Suurin osa opintojakson tehtävistä on tenttimuotoisia ja opiskelijoiden on saatava tietty määrä tehtävistä oikein ennen kuin seuraava tehtävä avautuu. Ensimmäisen version palautteissa tuli esille, että osaa tehtävistä opiskelijat ovat joutuneet yrittämään useita kertoja, ennen kuin he ovat päässeet eteenpäin. Valitettavasti opiskelijat eivät palautteissaan yksilöineet, mitkä tehtävät olivat haasteellisia, joten se hankaloitti korjausten tekemistä.

Avuksi tuli oppimisanalytiikka. Halusimme selvittää, mitkä tehtävät olivat sellaisia, joita piti yrittää yhä uudestaan. Kun www-sivuna toteutettu visualisointi syksyn 2018 toteutuksesta valmistui, pystyimme näkemään, mitä tehtäviä opiskelijat olivat yrittäneet useasti ja aloitimme tehtävien korjaamisen niistä. Korjaukset pystyttiin tekemään nopeammin ja osasimme aloittaa suurimpia ongelmia tuottaneista tehtävistä.

Koska suurin osa tehtävistä oli tehty tenttimuotoon, oli selvää, ettemme saaneet kaikkia epäkohtia korjattua heti ensimmäisellä kerralla, vaan jokaisesta toteutuksesta olemme pyrkineet tekemään edellistä laadukkaampia. Oppimisanalytiikka on auttanut näkemään, mitkä asiat ovat olleet opiskelijoille erityisen vaikeita ja olemme voineet keskittyä erityisesti niiden asioiden kehittämiseen.

Suunnittelumalli ja opintojakson kysymykset

Viime keväänä keskustelimme siitä, mitä haluaisimme vielä tietää oppimisanalytiikan avulla. Anssi Gröhn esitteli suunnittelumallin ja pyysi opettajia miettimään kysymyksiä. Yksi monen opettajan miettimä asia on se, että onko opintojaksoni sopivan kuormittava siitä annettuihin opintopisteisiin nähden. Oppimisanalytiikan avulla saimme tietää, paljonko opiskelijat ovat käyttäneet aikaa opintojakson tekemiseen, ja koska olimme myös antaneet keskimääräisen aika-arvion yhden osion suorittamiselle, pystyimme näkemään, pitikö arviomme paikkansa. Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten opiskelija oli rytmittänyt työskentelyaikansa. Viime hetken piikki näkyi selvästi ja sen takia päätimme korostaa entistä enemmän tehtävien tekemistä tasaisesti koko opintojakson ajan. Opiskelijalle voisi korostaa, että kaikki tehtävätentit eivät mene välttämättä kerralla läpi, vaan niitä saa yrittää useamman kerran.

Miten tästä eteenpäin?

Mielestämme olisi tärkeää, että myös opiskelija voisi paremmin nähdä, miten opiskelu opintojaksolla etenee ja hänellä olisi myös halutessaan mahdollisuus verrata etenemistään muihin opintojaksolla opiskeleviin. Siinä suhteessa opintojakso tarjoaa pelillisen elementin: paljonko minulla on pisteitä, millä sijalla olen, paljonko peliaikaa on jäljellä. Opiskelijoiden palautteista on tullut myös ilmi tarkemman palautteen tarve, esim. mikä kirjain meni kirjoittaessa väärin ja antamaan vastausta sekä suullisesti että kirjallisesti. Mutta tätä kehittämistyötä rajoittaa käyttämämme järjestelmä eli Moodle.

Yhteenvetona voidaan todeta, että suunnittelumallin avulla luotu oppimisanalytiikka tuottaa täsmällisiä vastauksia opettajien tarpeisiin, sekä auttaa kohdentamaan kehittämistyön opintojaksolla oikeaan paikkaan. Suunnittelumalli on saatavilla esimerkkeineen osoitteesta https://github.com/agrohn/oa-visu-kysymykset.

Teksti:
Anssi Gröhn, lehtori
Merja Öhman, lehtori
Laura Väistö, lehtori
Marita Suomalainen, lehtori
Karelia-ammattikorkeakoulu

Etusivun kuva:  Markus Winkler / Unsplash