Organisaatiokansalaisuus on tärkeä taito työelämässä

Marjut Arola

Organisaatiokansalaisuus- ja työyhteisötaidot ovat keskeisiä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen tulevaisuuden osaamisalueita. Niiden vahvistamiseen on kiinnitettävä huomiota alan korkeakoulutuksessa, ammatillisessa työssä ja työorganisaatioissa. Organisaatiokansalaisuustaitojen merkitys korostuu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden ja työtapojen muutoksessa.

Korkeakoulutuksen tehtävänä on vastata työelämän osaamistarpeisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon muutostarpeita ja alan tulevaisuuden osaamista on selvitetty laajasti kansallisen sote-uudistuksen valmistelun ja korkeakoulutuksen kehittämisen yhteydessä (esim. Kangasniemi ym. 2018; Kukkonen 2017; Nikander 2016). Selvitysten mukaan sosiaali- ja terveysalan muutoksissa tarvitaan enemmän sote-rajat ylittävää, asiakkaista ja palvelujen kehittämisestä lähtevää ja tulevaisuuteen suuntaavaa osaamista. Esimerkiksi Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus -tutkimushankkeessa toteutetussa osaamistarvekartoituksessa tunnistettiin vahvan ammattialakohtaisen substanssiosaamisen lisäksi neljä uutta sote-uudistuksen tuottamaa osaamisaluetta, joita ovat jaettu sote-osaaminen, integroiva osaaminen, rajatyöosaaminen ja työntekijyyteen liittyvä osaaminen. (Kangasniemi ym. 2018, 61-64.)

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöjen muutokset ovat siirtäneet osaamisen painopistettä yksilöllisestä asiantuntijuudesta kohti jaettu ja yhteisöllistä asiantuntijuutta. Nämä muutokset ovat lisänneet tarvetta moniammatillisen yhteistyön ja erilaisen ammatillisen osaamisen yhdistämiseen. Tulevaisuuden sote-osaaminen painottaa siten entistä vahvemmin yhteistyö- ja työyhteisöosaamiseen liittyviä taitoja.

Organisaatiokansalaisuudella positiivisia vaikutuksia  

Työorganisaatioiden muutoksissa työntekijöiltä odotetaan myös sellaisia taitoja ja osaamista, joita he voivat joustavasti soveltaa uusiin ja muuttuviin tilanteisiin. Organisaatiotutkimuksessa näitä taitoja jäsennetään organisaatiokansalaisuuden (Organizational Citizenship Behavior, OCB) käsitteellä. Organisaatiokansalaisuudella tarkoitetaan sellaisia organisaation jäsenen persoonallisuuden ja käyttäytymisen piirteitä, joita pidetään työntekijälle sopivana tai tavoiteltavana, mutta joita häneltä ei voida virallisessa työroolissa vaatia (Laulainen 2010). Tällaisia organisaation jäseneen liitettyjä hyveitä ovat esimerkiksi auttaminen, reiluus, muutosmyönteisyys, joustavuus, sitoutuminen ja työntekijäkestävyys. Suomalaisessa organisaatiokirjallisuudessa organisaatiokansalaisuus on yleisesti rinnastettu esimerkiksi työyhteisökyvyn, alaistaitojen ja työyhteisötaitojen käsitteisiin.

Kiinnostus organisaatiokansalaisuustutkimukseen on lisääntynyt merkittävästi 2000-luvulla, koska organisaatiokansalaisuudella on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia työntekijöihin sekä työyhteisöjen ja organisaatioiden toimintaan. Sen on todettu yksilötasolla vahvistavan työntekijöiden työhyvinvointia, työtyytyväisyyttä ja työyhteisöön sitoutumista (esim. Jain 2012; Salehi & Goltash 2011). Työyhteisötasolla sen on todettu vahvistavan työyhteisön jäsenten välisiä suhteita, keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä (esim. Mashi 2018). Lisäksi organisaatiokansalaisuus on yhteydessä organisaation toiminnan laadun, taloudellisen hyödyn ja kilpailukyvyn lisääntymiseen, minkä vuoksi sitä on tutkittu laajasti erityisesti liiketalous- ja johtamistieteissä ja palvelualoilla (esim. Chowdhury 2013; Ocampo ym. 2018; Yaffe & Kark 2011). Edellä kuvatuista positiivisista vaikutuksista johtuen kiinnostus organisaatiokansalaisuuteen on lisääntynyt myös julkisella sektorilla ja sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa.

Organisaatiokansalaisuus sosiaalityössä

Tutkin väitöstutkimuksessani (Arola 2020) organisaatiokansalaisuutta sosiaalityön professiossa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia odotuksia, vaatimuksia ja jännitteitä sosiaalityön professioon kohdistuu organisaatiokansalaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillisissa ja uudistuvissa työyhteisöissä. Tutkimukseni tavoitteena oli tuottaa tietoa sosiaalityön organisaatiokansalaisuudesta, jota on tutkittu kansainvälisestikin vielä verrattain vähän. Menetelmällisenä tavoitteena oli täydentää vahvasti määrälliseen tutkimusperinteeseen perustuvaa organisaatiokansalaisuustutkimusta sekä tuottaa tietoa laadullisten menetelmien käytettävyydestä. Tutkimukseni muodostuu kolmesta osatutkimuksesta ja niiden yhteenvedosta. Osatutkimukset on julkaistu Yliopistopedagogiikka-lehden numerossa 1/2020,  Työelämän tutkimus -lehdessä 1/2018 ja Focus Localis -lehden numerossa 1/2020.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että organisaatiokansalaisuus laajentaa sosiaalityön ammatillisen osaamisen kokonaisuutta, jota on perinteisesti jäsennetty ammattikohtaisten ja asiakastyöhön kiinnittyvien professionaalisuustarkastelujen kautta.  Organisaatiokansalaisuus täydentää sosiaalityön ammatillisuutta työyhteisöjen muutoksiin kiinnittyvällä organisaatio- ja työyhteisöosaamisella, jolloin painopiste siirtyy yksilöllisen asiantuntijuuden tarkastelusta kohti monitoimijaista ja yhteisöllisessä toiminnassa rakentuvaa osaamista. Organisaatiokansalaisuustaitojen merkitys korostuu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden ja työtapojen muutoksissa.

Organisaatiokansalaisuuteen huomiota jo korkeakoulutuksessa

Organisaatiokansalaisuustaitojen vahvistamiseen tulee kiinnittää huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon korkeakoulutuksessa, ammatillisessa toiminnassa ja työorganisaatioissa (kuvio 1). Koulutuksessa opiskelijalle tulee luoda edellytyksiä joustavan, moninaisen ja muuntautuvan ammatti-identiteetin ja organisaation jäsenyyden kehittymiselle. Ammatillisen toiminnan näkökulmasta työyhteisöissä on tärkeää vahvistaa sosiaalityöntekijöiden kehittämis- ja muutosvalmiuksia sekä työhyvinvointi- ja yhteistyötaitoja. Työorganisaatioilta organisaatiokansalaisuuden vahvistaminen puolestaan edellyttää työntekijöiden ammatillisen autonomian ja muutososallisuuden mahdollistamista sekä työhyvinvoinnin ja osallistavan johtamisen kehittämistä.

Kuvio 1. Organisaatiokansalaisuuden haasteet sosiaalityön professiolle.

Sosiaalityön ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta tarvitaan palvelujen monialaisessa kehittämisessä sekä sote-palvelujen tuloksellisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vahvistamisessa. Sosiaalialan osaamiselle voi avautua myös uusia tehtäviä moniammatillisessa ja organisaatioiden välisessä yhteistyössä. Se voi olla esimerkiksi avainasemassa työyhteisöjen osallisuuden ja yhteistyön edistäjänä sekä verkostojen koordinoijana.

Sosiaalityöntekijät ovat organisaatiokansalaisina omaa osaamistaan kehittäviä, aktiivisia ja muutosmyönteisiä, mutta myös kriittisiä muutostoimijoita. Sosiaalityön kriittiselle ja ammattieettisesti vastuulliselle osaamiselle onkin kysyntää organisaatioiden toiminnan kehittämisessä, koska rakentava kriittisyys ohjaa organisaatioiden toimijoita pohtimaan työnsä tavoitteita ja perusteita syvällisemmin. Sosiaalityöntekijöiltä hyvän organisaatiokansalaisuuden ja aktiivisen muutostoimijuuden haltuun ottaminen edellyttää professionaalisen osaamisen tietoista laajentamista sekä ammatillista rohkeutta.

 

Kirjoittaja: Marjut Arola, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu

Artikkeli pohjautuu Itä-Suomen yliopistossa 14.8.2020 tarkastettuun sosiaalityön väitöskirjaan: Arola, M. 2020. Organisaatiokansalaisuus sosiaalityön professiossa.

 

Lähteet:

Arola, M. (2020) Organisaatiokansalaisuus sosiaalityön professiossa. Publications of the University of Eastern Finland, dissertations in Social Sciences and Business Studies No 228. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.

Chowdhury, D. D. (2013). Organizational Citizenship Behavior towards Sustainability. International Journal of Management and Social Sciences, 2 (1), 28–53.

Jain, A. K. (2012) Profile of an Ideal Organizational Citizen. Organizational Citizenship Behavior, In-Role Behavior, Managerial Skills and Emotional Intelligence. Teoksessa R. K. Pradhan & S. Nutankumar Thingujam. Emotional Intelligence: Optimizing Human Performance at Work. Germany: LAP Lambart publisher, 81–96.

Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. (2018) Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Valtioneuvoston kanslia. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160883/39-2018-Optimoitu%20sote-osaaminen.pdf. Luettu 10.3.2021.

Kukkonen, T. (toimi.) 2017. Uutta osaamista korkeakoulutetuille. Sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneudenhoitoalan erikoistumiskoulutustarpeiden kartoittaminen 2016. Karelia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B: Oppimateriaaleja ja kokoomateoksia.

Laulainen, S. 2010. ”Jos mittää et anna, niin mittää et saa”. Strateginen toimijuus ja organisaatiokansalaisuus vanhustyössä. Publications of the University of Eastern Finland, Dissertation in Social Sciences and Business studies No 9. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto.

Mashi, M. S. (2018) The Mediating Role of Job Satisfaction in the Relationship Between Organizational Justice and Employee Outcomes. International Journal of Public Administration, 41 (16), 1351–1360.

Nikander, J. (2016). Sosiaalialan taustaselvitys – aikuisten parissa tehtävä sosiaalialan työ. KPMG. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/181625_taustaselvitys_aikuisten_parissa_tehtava_sosiaalialan_tyo_22022017_2.pdf. Luettu 14.3.2021.

Ocampo, L., Acedillo, V., Bacunador, A. M., Balo, C. C. & Lagdameo, Y. & Tupa, N. S. (2018) A historical review of the development of organizational citizenship behavior (OCB) and its implications for the twenty-first century. Personnel Review 47 (4), 821–862.

Salehi, M. & Goltash, A. (2011). The relationship between job satisfaction, job burnout and organizational commitment with Organizational Citizenship Behavior among members of faculty in the Islamic Azad University – first district branches, in order to provide appropriate model. Procedia – Social and Behavioral Sciences, 15 (1), 306–310.

Yaffe, T, & Kark, R. (2011). Leading by Example: The case of leader OCB. Journal of Applied Psychology, 96 (4), 806–826.

 

Etusivun kuva: Kristin Hardwick from StockSnap

563 Artikkelin näyttökerrat