25 vuotta ammattikorkeakoulutusta
Petri Raivo
Ammattikorkeakoulujärjestelmän syntyyn 25 vuotta sitten liittyi voimakas Suomen työ- ja elinkeinorakenteen murroskausi, johon 1970- ja 1980-lukujen koulutusrakenne ei tuonut ratkaisua. Keskiasteen koulutusjärjestelmä ei enää toiminut tyydyttävällä tavalla. Syntyi ennen kokematon ylioppilassuma, jota silloiset yliopistot tai muut jatkokoulutusmahdollisuudet eivät kyenneet purkamaan. Samaan aikaan koko suomalainen työelämä ja siihen liittyvät osaamisvaatimukset olivat muuttumassa tavalla, mihin koulutusjärjestelmä ei enää pystynyt riittävästi vastaamaan. Ammattikorkeakouluille onkin ollut luonteenomaista niiden perustamisesta alkaen paitsi ammatillinen monialaisuus myös vahvat työelämäkytkennät, kuten harjoittelujaksot sekä työelämässä toteutettavat kehittämisprojektit ja opinnäytetyöt. Tämä pätee myös Karelia ammattikorkeakoulun edeltäjän Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun perustamiseen, jonka vakinaistamisen yhteydessä vahvoina perusteina olivat korkeakoulun monialaisuus ja vahva työelämäyhteys.
Ammattikorkeakoulu-uudistuksen yhteydessä korkeakoulujen tutkintojärjestelmäksi muodostui duaalimalli, mikä viittaa kahteen toisistaan erilliseen käytäntöä ja tutkimusta korostavaan koulutuspolkuun. Muutoksen keskeisenä tavoitteena oli mahdollistaa korkeakoulututkinto mahdollisimman monelle. Korkeakoulutuksen alueellinen tasapaino toteutettiin yhdistämällä aiemmin erillään toimineita oppilaitoksia toisiinsa. Näin tapahtui myös Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa, jonka synnyn yhteydessä vuonna 1992 paikalliset keskiasteen oppilaitokset yhdistyivät yhdeksi alueelliseksi ammattikorkeakouluksi. Vuoden 2003 ammattikorkeakoululaki totesi ammattikorkeakoulut selkeästi korkeakoululaitoksen osiksi.
Kuluneet 25 vuotta ovat olleet ammattikorkeakouluille jatkuvaa muutoksen ja kehittämisen aikaa. Nykyinen suomalainen korkeakoulujärjestelmä koostuu yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Yliopistojen tehtävässä korostuu tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva opetus. Ammattikorkeakoulut taas keskittyvät työelämän tarpeita vastaavaan ja työelämää kehittävään koulutukseen ja soveltavaan tutkimukseen. Yliopistoissa voi suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja. Ammattikorkeakoulututkinto on alempi korkeakoulututkinto. Tämän lisäksi ammattikorkeakouluissa on vuodesta 2005 lähtien voinut suorittaa ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja.
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto (YAMK) on profiililtaan työelämän kehittämiseen tähtäävä maisterikoulutus. Koulutukseen vaaditaan vähintään kolmen vuoden työkokemus korkeakoulututkinnon jälkeen. Kyseessä on jo kokeneiden työelämässä olevien aikuisten innovatiivinen koulutusmuoto, jossa yhdistyy käytännön asiantuntijakokemus sekä tutkimus- ja kehittämisosaaminen. Vahvan työelämäyhteyden ansiosta ammattikorkeakoulujen ylemmät tutkinnot työllistävät erittäin hyvin. Ylemmistä ammattikorkeakoulututkinnoista on kehittynyt joustava ja tehokas korkeakoulutuksen muoto työelämän osaamisen uudistamiseen ja elinikäisen oppimisen toteuttamiseen. Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat kehittyneet suomalaiseksi koulutusinnovaatioksi, josta on valmistunut jo yli 13 000 opiskelijaa. Esimerkiksi Karelia-ammattikorkeakoulusta ja sen edeltäjästä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta on reilun kymmenen vuoden aikana valmistunut jo reippaasti yli 200 ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä. Hieno saavutus, jonka vaikutus alueella on ollut merkittävä, sillä ovathan opiskelijat olleet jo työelämässä kouliintuneita konkareita, jotka ovat pystyneet integroimaan opintonsa lähes poikkeuksetta oman organisaationsa kehittämiseen.
’There is only one thing in the long run more expensive than education: no education’ (John F. Kennedy)
Ammattikorkeakoulujen tutkimustoiminta määriteltiin jo vuoden 2003 ammattikorkeakoululaissa (351/2003) yksikäsitteisesti yhdeksi ammattikorkeakoulujen kolmesta tehtävästä opetuksen ja aluekehitystehtävän rinnalla. Nykyisin vuoden 2014 ammattikorkeakoululain (932/2014) mukisesti ammattikorkeakoulujen erityisenä lakisääteisenä tehtävänä onkin harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, joka palvelee etenkin alueiden pienten ja keskisuurten yritysten vahvuuksia sekä työ- ja elinkeinoelämän uudistumista.
Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa korostuu yhteistyö elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin kanssa, alueellinen vaikuttavuus ja yhteistyö. Yhtenä osoituksena ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan dynaamisuudesta ovat ammattikorkeakoulujen ilmiöpohjaiset strategiset painoalat, jotka perustavat ammattikorkeakoulujen omiin strategioihin ja toiminta-alueen elinkeinorakenteen ja koulutustarpeen painopisteisiin. Karelia-ammattikorkeakoulussa näitä monialaisia painoaloja ovat: uudistuvat hyvinvointipalvelut sekä kestävät energiaratkaisut ja materiaalit. Valituilla painoaloilla edistetään vahvasti alueellista elinkeinojen uusiutumista, kasvua, innovaatioiden käyttöönottoa ja yrittäjyyttä. Lisäksi painoalojen asiantuntemusta hyödynnetään koulutuksessa ja palveluliiketoiminnassa.
Ammattikorkeakoulujen koko nykyinen 25 vuoden elinkaari on ollut jatkuvan muutoksen ja uuteen sopeutumisen aikaa. Varsinkin 2010-lukua on leimannut merkittävät korkeakoulureformit ja toisaalta osittain uudistusten kanssa päällekkäin osuneet korkeakoulujen resursointien huomatavat leikkaukset. Ensiksi toteutettu yliopistouudistus tapahtui vielä varsin hyvässä taloudellisessa tilanteessa, jolloin uudistusta mahdollistanut rahoitus oli nousevaa. Ammattikorkeakoulujen osalta ajoitus on ollut varsin toisenlainen – uudistuksia on edeltänyt ja seurannut erittäin vaikea julkisen sektorin rahoituskriisi, jonka loppua tai edes selkeää vakiintumista ei ole tälläkään hetkellä näköpiirissä.
Viime aikoina varsinkin median huomio on kiinnittynyt mittaviin yliopistoihin kohdistuneisiin leikkauksiin. Ammattikorkeakoulujen leikkaukset ovat alkaneet kuitenkin jo aiemmin. Viimeisten 5 vuoden aikana ammattikorkeakouluilta on leikattu noin 170 milj. €. Tähän määrään kuuluvat perusrahoituksen leikkaus, aloituspaikkaleikkaukset ja indeksikorotusten jäädyttäminen vuodesta 2012 lähtien. Voidaan puhua 25%:n kokonaisvaikutuksesta. Jo usean vuoden ajan lähes kaikki ammattikorkeakoulut – Karelia mukaan luettuna – ovat toteuttaneet useita YT-neuvottelukierroksia irtisanomisineen ja lomautuksineen.
Korkeakoulujen resurssien leikkaaminen ja siitä johtuva ennustamattomuus on jo muotoutumassa uudeksi normaaliksi tilanteeksi. Siksi koko suomalainen korkeakoulujärjestelmä joutuu asemoimaan itsensä uudelleen suhteessa muuttuneisiin reunaehtoihin. Muutos ei ole helppo, ja esiin nousee monenlaisia kysymyksiä ja uhkakuvia korkeakoulujen kyvyistä toimia kehityksen dynamoina ja vastata kiihtyvässä muutoksessa oleviin eettisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin haasteisiin. Korkeakoulupoliittisessa keskustelussa on käynyt selväksi, että korkeakoulutuksen ja tutkimuksen uudistamista on edelleen jatkettava. Samanaikaisesti on huolehdittava koulutuksen vaikuttavuudesta ja osaamisen tasosta.
Nykyisin ammattikorkeakoulut ovat vahvoja käytännönläheisen korkeakouluosaamisen uudistajia ja innovatiivisia työelämäyhteistyönkehittäjiä. Ammattikorkeakoulututkinnot – niin perustutkinnot kuin ylempikin ammattikorkeakoulutus – kiinnostavat opiskelijoita ja työelämää kansallisesti ja kansainvälisesti. Ammattikorkeakoulut ovat myös erittäin kustannustehokkaita. Niiden opinnoista valmistutaan nopeasti ja tutkintojen sisällöt antavat opiskelijalle osaamista, jolla työllistytään hyvin. Ammattikorkeakoulut ovat monella opetusministeriön rahoituksen tulosmittarilla tarkasteltuna parhaiten menestyviä korkeakouluja. Ammattikorkeakoulut ovat myös hyvin vetovoimaisia. Yritys- ja työelämäyhteistyö sekä aluekehitystehtävä ovat vakiintuneet osaksi ammattikorkeakoulujen ketterää ja proaktiivista toimintakulttuuria.
Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa ja aluevaikuttavuustyössä korostuu yhteistyö ja kehityskumppanuus elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin kanssa. Korkeakoulujen ja yritysten yhteistyö on Suomessa poikkeuksellisen kattavaa. Hyvien tulosten taustalla on mm. suomalaisen yhteiskunnan homogeenisuus, keskinäinen luottamus ja avoin toimintakulttuuri. Lisäksi korkeakouluverkoston alueellinen laajuus, nuori ikä ja helppo lähestyttävyys edistävät yhteistyötä. Korkeakoulujen yhteistyö muun työelämän kanssa on laajaa, monipuolista ja monimuotoista. Uudenlaisia toimintatapoja syntyy koko ajan. Opiskelijat ja työelämä kohtaavat entistä enemmän jo opintojen aikaisissa projekteissa ja työelämäharjoitteluissa. Nämä kaikki asiat ovat juuri ammattikorkeakouluille tyypillisiä toimintatapoja ja vahvuuksia.
Petri Raivo, rehtori
Karelia-ammattikorkeakoulu