Virtuaalista rekrytointia eri todellisuuksissa

Anssi Gröhn

Tässä artikkelissa esitellään etäopiskelijoiden rekrytointitapahtumiin osallistumisen haasteita. Lisäksi tarkastellaan etäläsnäolon luomisen edellytyksiä fyysiseen tilaan sekä miten tietojenkäsittelyn online-messuja on kehitetty virtuaalitodellisuuden avulla. Lopuksi kuvataan mihin SMErec-hanke etsii ratkaisuja virtuaaliteknologian avulla.

Olen mukana monikansallisessa SMErec – New generation recruitment skills for SMEs and workforce -hankkeessa, jossa Karelian tavoitteena on muun muassa edistää opiskelijoiden työnhakutaitoja hyödyntämällä virtuaaliteknologiaa (http://smerec.karelia.fi/fi/). Tavoitteena on tuoda virtuaaliteknologiaa tutuksi opiskelijoille, työnantajille ja ohjaajille.

Etätyö ja rekrytoinnin murros

Helsingin Sanomien artikkelissa todetaan, että rekrytointi on tällä hetkellä murroksessa. Tarjolla on useita erilaisia palveluja, joista hakijat voivat etsiä sopivia työtehtäviä. Hakijan on tällä hetkellä kahlattava läpi useita palveluita löytääkseen työtehtävät. (HS, 26.5.2017). Ohjelmistorobotiikan ja tekoälyn avulla voi kuitenkin luoda erilaisia portaaleja, jotka yhdistävät tietoja eri palveluista yhden luukun taakse helpommin saataville. Vaikka verkkopalvelujen hyödyntämiseen on uusia menetelmiä, niin kohtaamiset erilaisissa tapahtumissa eivät ole vanhanaikaisia. Mutta miten saamme tuotua globaalin työvoiman kyvyt paremmin näkyviin, kun välimatkat ovat pitkiä ja aika kallista?

Yrityksiä ja opiskelijoita yhteen kokoavat rekrytointitapahtumat vaativat tällä hetkellä pääosin saapumista fyysiseen tilaan paikan päälle. Vaikka tapahtumat toimivat hyvin yhdistäessään työnantajia ja tarjolla olevaa osaamista, voi niiden toteutustapa olla hankala muun muassa opiskelijoille, joilla on hyvät etätyövalmiudet. Kynnys osallistua rekrytointitapahtumiin ilman varmaa tulosta työ- tai harjoittelupaikasta on erityisen korkea silloin, jos tutkinnon voi suorittaa kokonaan etäopintoina ja matka tapahtumaan on pitkä. Tästä syystä varteenotettavaa osaamista ei todennäköisesti saada tapahtumiin tarjolle niin tehokkaasti kuin voisi.

Opiskelijat tarvitsevat myös tukea osaamisensa esittelyyn. Opintojen aikana esiintymistaitoihin tarjotaan koulutusta, mutta opiskelijat vastaavat pääasiallisesti osaamisensa esittelystä itse. Ulospäin suuntautuville ekstroverteille oman osaamisen esittely työnantajille on helpompaa kuin introverteille. Introvertit joutuvat ponnistelemaan enemmän suunnatessaan viestin tuntemattomille ihmisille. Se voi olla myös kynnys rekrytointitapahtumaan osallistumiselle. Introvertille voi olla myös vaikeampaa esitellä teknologista osaamista ilman ongelmanratkaisukontekstia tai itse laitteistoa, jonka säätämisestä osaaminen näkyy.

SMErec-hankkeessa hyödynnetään virtuaalitodellisuuden, lisätyn todellisuuden ja sekoitetun todellisuuden mahdollisuuksia osaamisen esille tuomisessa rekrytointimahdollisuuksien parantamiseksi. Tavoitteena on, että etäopiskelijat pääsevät esittelemään osaamistaan hologrammitallenteita hyödyntäen. Tässä on kyse oman persoonallisen esitystavan digitalisoinnista uuden teknologian avulla. Hologrammitallenteen avulla katsoja voi tarkastella ihmistä ja kehonkieltä pelkän videon sijaan. Menetelmänä hologrammitallenne sijoittuu haastattelun ja työhakemuksen väliin. Tällaisen tallenteen avulla työnantaja voi “tavata“ hakijan virtuaaliympäristössä ja hakija voi esitellä työtehtävässä tarvittavaa osaamistaan.

Teknologiaa tutuksi opiskelijoille, työnantajille ja ohjaajille

Muutosvastarinta on luonnollinen reaktio, kun uusia teknologioita ja menetelmiä otetaan käyttöön päivittäisessä toiminnassa, ja mahdollisuuksien hyödyntäminen jää taas uusi juttu otettavaksi käyttöön -asenteen alle. Nykyisin käytössä olevaa etäopiskelun mahdollistavaa teknologiaa ei osata vielä hyödyntää täysipainoisesti etäläsnäolon aikaansaamiseksi reaaliaikaisissa tapahtumissa. Ohjelmistojen ominaisuuksia osataan käyttää kattavasti, mutta varsinainen etäläsnäolon luominen vaatii järjestelmällistä ja tavoitteellista toimintaa.

Projektien hallintaan on olemassa useita eri menetelmiä erilaisine käytäntöineen ja tukisovelluksineen. ICT-alan projekteissa ohjelmistot ja teknologia on otettu käyttöön tukemaan kehitysmenetelmän asettamia ehtoja. Esimerkiksi SCRUM-kehitysmenetelmä ja Jira-projektinhallintaohjelmisto ohjaavat menetelmän tehokkaaseen hyödyntämiseen. Vastaavalla tavalla tarvitsemme etäläsnäolon luomiseen omat menetelmät – ohjelmistot ja teknologiat niiden luomiseen ovat jo olemassa. Elämme teknologista murrosvaihetta. Virtuaaliteknologiaa ja etäosallistumista on mahdollisuus kokeilla rohkeasti ja luovasti. Tänä kesänä joihinkin festivaaleihin voi osallistua virtuaalitodellisuuden keinoin.  Myös muita avauksia tehdään kuin pelkän “eturivin paikan” siirtämistä virtuaalitodellisuuteen. Teknologian avulla festivaalikokemukseen voidaan liittää myös erilaista tarinankerrontaa (Raymer, 3.3.2017).  Rekrytointitapahtumien siirto verkkoon on loistava mahdollisuus tutkia uudenlaisen vuorovaikutteisuuden luomista.

Online-messut keskiössä etäläsnäolon ja rekrytoinnin kehittämisessä

Karelian tietojenkäsittelyn 2. vuoden opiskelijat ovat järjestäneet ICT-alan online-messut jo kahdeksan kertaa. Opiskelijat esittelevät messuilla osaamistaan ICT-alan sidosryhmille verkossa. Viimeisenä kahtena kertana tapahtuma on sidottu menestyksekkäästi Work Smart – Älykkäästi töihin hankkeen toimintaan, ja tapahtumalle on luotu verkko-osoitteen lisäksi myös fyysinen tila. Etäläsnäolon kehittämisen ja etäosallistujien osaamisen esille tuomisen osalta SMErec-hanke ja online-messut ovat luonteva jatko uudenlaisen rekrytoinnin kehittämiselle.

Kevään 2017 online-messuilla otettiin virtuaaliteknologia mukaan tapahtumaan ensimmäistä kertaa. Tapahtumaa varten luotiin Live-VR-striimi 360-kameran avulla verkkoon, jonka avulla osallistujat pääsivät seuraamaan tapahtumaa kuten paikalla olevat osallistujatkin. Striimiä oli mahdollista seurata mobiililaitteilla Google Cardboard-VR-lasien kanssa tai ilman. Läsnäolon tuntu VR-striimiä seurattaessa oli huomattavasti vaikuttavampi kuin AC-yhteyden avulla. Online-messuilla hyödynnetään VR-teknologiaa jatkossakin.

Vaikka selkeitä edistysaskeleita etäosallistumisen osalta tehtiinkin, kehitettävää jäi vielä. VR-striimin toteutuksessa koko tapahtuman ajalle oli haasteita teknologian osalta ja tapahtuman loppupuolen seuraaminen VR-striimillä ei ollut mahdollista. Jatkossa myös etäosallistujien vuorovaikutus on tehtävä kahdensuuntaiseksi, jolloin paikalla olevat ja etänä osallistuvat voivat keskustella keskenään luontevammin “kasvotusten”.

Tapahtuman iltaohjelman striimaus verkkoon oli messutiimin mielestä hankala järjestää. Mitään teknistä estettä sille ei sinällään ole, joten jatkossa on pyrittävä siihen, että koko tapahtuma on mahdollista seurata alusta loppuun virtuaalitodellisuudessa. On myös tutkittava, mitä mahdollisuuksia erilaisten tapahtumien yhdistämiseen virtuaalitodellisuuden avulla on olemassa esimerkiksi SMErec-hankkeen kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

Olemme ottaneet käyttöön myös ensimmäisiä kuluttajakäyttöön suunnattuja striimausteknologiaa hyödyntäviä laitteita. Laitteissa on vielä tiettyjä teknisiä rajoituksia, esim. livestriimin resoluutio on pelkästään HD-tasoista 4K-kuvan sijaan. Varsinaisia 360-tallenteita on toki mahdollista tallentaa suuremmalla resoluutiolla jo nyt. Pienempi resoluutio vaikuttaa luonnollisesti striimistä näkyviin yksityiskohtiin ja immersioon erityisesti VR-laseja käytettäessä. Huonommallakin kuvanlaadulla osallistuminen on vaikuttavampaa kuin pelkästään Adobe Connectin kautta osallistuminen.

Jatkossa luomme kahdensuuntaista vuorovaikutusta tapahtumaan läsnäolorobottien sekä XR-mobiiliteknologioiden avulla. Läsnäolorobottien osalta toimivia ratkaisuja on jo olemassa.  AR- ja MR-teknologioita on kehitteillä. Mobiilikäytön osalta erityisen kiinnostavia ovat Google Tango sekä Microsoftin Hololens, jotka tuovat fyysiseen tilaan heijastetut 3D-mallit katseltaviksi erillisten lasien avulla. Aika on nyt kypsä sekoitetun todellisuuden eri mahdollisuuksien tutkimiseen, sillä myös muilta valmistajilta on tulossa erilaisia ratkaisuja kevyempiin XR-laseihin. On tutkittava myös olemassa olevan teknologian valjastamista virtuaalihologrammien luomiseen, esimerkiksi 3D-liikekameroiden yhdistämistä 3D-skannauksiin. On jännittävää selvittää, miten eri tavoin on mahdollista tehdä virtuaalihologrammitallenteita, ja kuinka pääsemme hyödyntämään niitä rekrytoinnin tueksi SMErec-hankkeessa ja online-messuilla.

Anssi Gröhn, lehtori
Karelia-ammattikorkeakoulu