Itä-Suomen kirjastopäivien antia – tulevaisuutta ja valemedioita

Noora Kontturi

Osallistuimme Karelia-amk:n kirjaston koko vahvuudella Kuopiossa järjestetyille Itä-Suomen kirjastopäiville. Tänä vuonna päivien teemana oli Tulevaisuuden kirjasto – tietoautomaattiko? Teeman ympärille oli rakennettu erittäin mielenkiintoinen ohjelma, jossa teemaa tarkasteltiin monipuolisesti ja useasta näkökulmasta. Tulevaisuudentutkija Ilkka Halava visioi mm. tulevaisuuden kirjaston roolia ja Riitta Raatikainen puhui ajankohtaisesti valemedioista ja tiedon huoltovarmuudesta.

Teknologiaa ja valemedioita

Keskiviikon ensimmäinen puhuja oli tulevaisuustutkija Ilkka Halava, joka puhui kirjaston roolista sivistysyhteisössä. Tottuneena puhujana Halava vangitsi yleisön mielenkiinnon alusta asti ja kertoi, miten seuraavat 20 vuotta tulevat olemaan jännittävin ajanjakso ihmiskunnan historiassa. Teknologinen kehitys ei tule olemaan enää lineaarista vaan eksponentiaalista, eikä kukaan voi varmaksi ennustaa, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan. Tulevatko erilaiset älylaitteet katoamaan kokonaan ja integroitumaan suoraan ihmisten kehoihin, kun jo nyt suurin osa pitää puhelinta, älykelloa tai muuta vastaavaa vekotinta korkeintaan metrin etäisyydellä mukanaan jatkuvasti? Kirjastolle Halava antaa tulevaisuususkon roolin.

Halava muistutti myös, että kaiken suomalaisille tyypillisen pessimismin taakse jää usein se tieto, että oikeasti maailmassa kaikki asiat ovat paremmin kuin koskaan. Ongelma onkin siinä, että miten lisäämme edelleen hyvinvointia ja vaurautta tuhoamatta luonnonvaroja loppuun? Pienet maat, kuten Suomi ja Pohjoismaat ylipäätään ovat tärkeässä roolissa tässä ja sivistys on se, mitä kannattaa tavoitella ja mihin tähdätä. Onko sivistyksellä kuitenkaan vetovoimaa tarpeeksi?

Valeuutiset leviävät 6 kertaa nopeammin kuin oikeat uutiset ja ”pahikset” käyttävät digitalisaatiota hyväkseen sen kaikilla tavoilla. Mitä ”hyvikset” tekevät sillä aikaa? Halava painotti, että sivistyksen ja demokratian edistämisen pitäisi olla ehdoton prioriteetti ja tässä tulevaisuuden kirjastoilla on iso rooli. Tällä vuosikymmenellä ihmisten maailmankuva on muodostunut lähipiirin kautta, kun 1990–2010 välisenä aikana maailmankuvaa muodostettiin median kautta ja sitä ennen perheen, suvun ja perinneyhteisön välityksellä. Tässä on yksipuolistumisen vaara, ollaan omalla saarekkeella ja muiden eriäviä maailmankuvia on entistä vaikeampi ymmärtää.

Tulevaisuuden kirjasto sivistyksen kehtona?

Onko sivistys kiinni rakennuksissa? Halava antoi esimerkin historian opiskelusta. Sitä voi opiskella esimerkiksi peruskoulussa, lukiossa, museoissa, arkistoissa ja kirjastoissa. Monella paikkakunnalla nämä rakennukset ovat vielä vierekkäin, mutta henkisesti kaukana toisistaan. Halava visioikin, että tulevaisuudessa tuottava tekeminen pitää saada irti seinistä ja ihmiset saada tekemään töitä yhdessä nykyisen sooloilun sijaan. Halava nimesi tämän uuden ajan jälkiteolliseksi artistiyhteiskunnaksi, jossa rutiinityöt hoituvat koneiden avulla ja ihmisille avautuu mahdollisuus aivan uudenlaisiin työtehtäviin.

Kirjastosta Halava maalaili tulevaisuuden toria, josta ihmiset voivat lainata kaikenlaisia hyödykkeitä iltapuvuista porakoneisiin ja kirjoihinkin ja jonne kokoonnutaan tapaamaan muita sekä sivistymään. Roboteillekin Halavalla oli rooli, ne toimisivat asiakaspalvelijoina joilla on aina kaikki mahdollinen informaatio saatavilla vuorokauden ympäri ja kaikilla eri kielillä, myös muualla kuin kirjastoissa. Tieto ei ole koneille ongelma, mutta ymmärrys on ja siihen edelleen tarvitaan ihmistä, samoin tunteiden tulkitsemiseen ja sanattoman viestinnän hallintaan. Kirjaston rooli olisi olla myös ajatusten ruokkija ja jakamisen keskiö; paikka jonne tultaisiin oppimaan uutta, sivistymään, lainaamaan, jakamaan ja kokoontumaan nykyajan sisätoreille. Onko kirjasto 2050-luvulla tällainen Halavan visioima paikka, se jää nähtäväksi.

Kyberturvallisuudesta totuudenjälkeiseen aikaan

Ilkka Halavan jälkeen puheenvuoron sai Riitta Raatikainen, entinen Savon Sanomien toimituspäällikkö ja nykyinen kulttuurintutkimuksen jatko-opiskelija, joka puhui Halavankin mainitsemista valemedioista ja tiedon huoltovarmuudesta. Valemedioihin ja valeuutisiin on törmännyt jokainen ja ne koskettavat tavalla tai toisella joka ikistä ihmistä, niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Valemedioiden ensisijainen tarkoitus on saada ihmiset menettämään hallinnan tunne ja usein ne tässä onnistuvatkin. Eri mailla eri tahot huolehtivat kyberturvallisuuteen liittyvistä asioista ja Suomessa tämä taho on Viestintävirasto.

Raatikainen esitteli Suomenkin medioissa esillä ollutta Ruotsin turvallisuusopasta, joka on jaettu jokaiseen ruotsalaiskotiin. Opas löytyy verkosta mm. ruotsiksi, meänkieleksi että englanniksi (www.dinsakerhet.se) ja siinä painotetaan nimenomaan sitä, että väärää informaatiota tai huhuja ei pidä levittää ja kaikkeen tietoon tulee suhtautua lähdekriittisesti. Minkä takia turvallisuuspuhe on ajankohtainen juuri nyt? Globaali viestintä ja median murros, sekä sosiaalisen median suosio ovat muuttaneet sekä toimintatapoja että ihmisten suhtautumista viestintään ylipäätään ja esimerkiksi yritysten ja yhteisöjen heikko digiturva korostavat asian tärkeyttä entisestään. Vuodesta 2014 alkaen on eletty Raatikaisen mukaan suuren hämmennyksen aikaa ja vuonna 2016 Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi vuoden sanaksikin osuvasti sanan post-truth, eli totuudenjälkeinen. Tämän taustalla on syvällinen kulttuurin muutos, painotti Raatikainen.

Kuva: Marco Verch. CC BY 2.0. https://flic.kr/p/28rR5QD

Valemediat ”totuuden” esiintuojina ja tiedon huoltovarmuus

Postmodernissa ajassa arvostetaan erilaisuutta, toiseuden korostamista ja vähemmistöjen esiin nostoa, mutta samalla vierastetaan auktoriteetteja, ehdottomuuksia ja instituutioita sekä pidetään omaa mielipidettä totuutena. 2010-luvulla on noussut esiin myös salaliittoteorioita, joiden mukaan valtamedia hyssyttelee ja peittelee totuuksia ja tämän vuoksi valtamediassa vaietut asiat täytyy tuoda tavalla tai toisella esiin. Valemediat tai vastamediat, kuten ne itse itseään haluavat usein kutsua, näyttävät perinteisiltä medioilta ja niiden jutuissa on usein ripaus totuutta, mutta niiden tarkoitus on harhauttaa ihmisiä. Valemedioita ovat esimerkiksi vastarinta.com, Oikea media, Kansallinen vastarinta sekä tunnetuin kaikista, mv-media. Vale/vastamedioille tunnusomaista on valheellisen tiedon levittämisen lisäksi median vakiintuneista toimintatavoista poikkeaminen, perinteisten uutiskanavien jäljittely, muiden medioiden lainaaminen ilman lähdeviitteitä, todellisten kirjoittajien nimien salaaminen tai piilottaminen sekä piittaamattomuus Journalistin ohjeista. Usein valemedioiden jutut ovat maahanmuuttovastaisia, niissä ei luoteta viranomaistietoon, niissä uhriudutaan, vähätellään tai suurennellaan tietoja, kyseenalaistetaan tieteellinen tieto ja korvataan tieto väitteillä.

Suomessa luottamus perinteisen median uutisiin on säilynyt suhteellisen korkeana (62%) ja yli 80% ihmisistä seuraa uutisia perinteisen median kautta. Valeuutiskanavat tavoittavat suhteellisen pienen osan väestöstä ja vaikka sosiaalisen median kautta valeuutisten todellinen vaikuttavuus on suurempi kuin suorat näyttöluvut kertovat, ei niiden asemaa pidä suurennella. Sosiaalisessakin mediassa tulee muistaa se, että kaikki käyttäjätilit eivät suinkaan ole aitoja, eivätkä kaikki päivitykset ole totta. Trollibotteja on niin Facebookissa kuin Twitterissäkin, niiden omien arvioiden mukaan noin 8% päivityksistä on bottien tekemiä. Big Data-lehden (Vol. 5, nro 4, 2017) tutkimuksessa tutkittiin 93 000 venäläistä, poliittissävytteistä twitter-tiliä ja 67% niistä osoittautui boteiksi. Tällaisessa maailmassa tiedonhaun ammattilaiset niin kirjastoissa kuin muuallakin ovat todellakin luotettavan tiedon portinvartijoita, muistutti Raatikainen. Valemedioita voi tunnistaa esimerkiksi Bedfordshiren yliopiston tekemän oppaan avulla.

Viimeiseksi Raatikainen puhui vielä tiedon huoltovarmuudesta. Huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä ylläpitää sellaisia yhteiskunnan taloudellisia perustoimintoja, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuuskeskuksella on opas, jossa esitellään viisi erilaista skenaariota huoltovarmuuden toimintaympäristölle ja johon kannattaa tutustua. Kirjaston rooli tiedon huoltovarmuuden kannalta on tärkeä ja vaikka kirjasto toimii jo nyt ihmisten ja tiedon kohtaamispaikkana, tulee tämä rooli korostumaan jatkossa entisestään.

Noora Kontturi, tietopalvelusihteeri
Karelia-ammattikorkeakoulu

Kansikuva: Patrik Goethe / Stock Snap