Toteutustehtailuun hallinnan tunnetta

Maarit Ignatius

Toteutusten tehtailuun ja oppimisen tukemiseen yhtenä työkaluna esitän prosessin hallintaa ja sen riittävää toistettavuutta. Istahda hetkeksi ja mieti, miten sinä haluaisit kehittää osaamistasi toteutusten suhteen. Suositko monipuolisia tehtäviä, karsitko materiaaleja, opetatko sitä, mitä mittaat vai mittaatko sitä, mitä opetat. Miten sinä toteutuksiasi tehtailet?

Opetuksen sisällön suunnittelun keskeiset asiat ovat: toteutuksen pedagoginen käsikirjoitus, materiaalin hallinta, tehtävät elementteineen ja palaute sekä arviointi. Ajankäyttöä ja -hallintaa unohtamatta. Toteutuksen ajoituksessa ja ajankäytössä on ymmärrettävä paljonko keskiverto-opiskelija käyttää aikaa esimerkiksi tekstin lukemiseen, kirjallisen tehtävän tuottamiseen tai tenttiin valmistautumiseen. Sinun on hyvä laatia omille toteutuksille mitoitussuositukset. Paljonko eri osa-aluetta/teemaa ja sen sisältämien asioiden syventämiseen ja omaksumiseen tähtäävät tehtävät, materiaalit ja omaehtoinen työskentely opiskelijalta edellyttää tunneissa.

Vastaamalla kysymyksiin (mitä, kenelle ja miten) saat hyvin perustellun ja sopivan toteutuskokonaisuuden selville. Juuri sille kohderyhmälle opiskeltavan toteutuksen, jolle toteutus on tarkoitettu. Toteutus siis kannattaa aina suunnitella ja toteuttaa huolellisesti. Toteutitpa sen lähikoulutuksena tai verkon välityksellä – tai niiden yhdistelmänä (monimuotoisesti). Toteutustehtailuun on yksinkertaistettu prosessikuva esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Toteutustehtailun prosessi. CC BY-SA M. Ignatius, 2021.

Selvitä, miten opiskelijat saavuttavat tavoitteet ja miten mittaat tuloksia parhaiten. Mieti hetki, mittaatko sitä, mitä opetat vai opetatko sitä, mitä mittaat. Selkeät ja saavutettavat tavoitteet sekä toteutusrakenne motivoivat opiskelijoita. Tavoitteletko toteutuksellasi tiedon lisääntymistä, taitojen kasvattamista, asenteiden muuttamista, verkostoitumista, asiantuntemuksen karttumista, ulkoa opettelua, kannustatko löytämään omat tavat oppia vai mitä tavoittelet. Kerro tavoitteet selkeästi ja yksinkertaisesti, älä käytä liiaksi ammattikieltä, ellei ammattikielen oppiminen ole ydinasia.

Vastaa itsellesi myös siihen, kenelle toteutusta teet. Kohderyhmän perustiedot, jotka ovat minimissään hyvä jollain tavalla tietää ovat ikäjakauma, koulutustausta sekä aikaisemmat tiedot toteutuksella opiskeltavista sisällöistä. Kohderyhmän tietojen perusteella on helppo tehdä päätös millä tasolla asioita käsitelet, minkälaista käsitteistöä voit käyttää ja minkälaisia opetusmenetelmiä sinun on tarpeen käyttää. Voit selvittää opiskelijoiden motivaation, opiskelutottumukset sekä oppimisen tavat. Positiivisen tunteen mukaan ottamisella edistät oppimista, kun taas pakonomaisuus toimii useimmiten päinvastoin. Aktiivisten muotojen käyttäminen puhuttelee opiskelijaa ja saa yksilön tasolla oppimisen käyntiin. Sinun kannattaa siis ainakin kokeilla aktiivisia muotoja.

Monenlaisia opiskelijoita ja toteutuksia

Sinun on hyvä myös ennakkoon pohtia, minkälainen toteutus olisi mahdollisimman monenlaista opiskelijan oppimista edistävä:

  1. varmistatko saman lähtötason kaikille opiskelijoille ennakkoon verkossa, jonka jälkeen opiskelu toteutetaan lähitoteutuksissa
  2. opiskellaanko oppisisältö käytännön aidoissa ympäristöissä ja verkko on ohessa tukena muun muassa taustatiedon varmistamiseksi
  3. sopiiko toteutukseesi kenties itsenäinen, opiskelijan oman aikataulun mukainen opiskelu verkkoympäristössä
  4. joku muu toteutusmalli (ikioma malli).

Mitkä ovat toteutuksen oppimistavoitteet? Miten jäsennät ja kuvaat osaamisen kehittymisen? Voiko toteutuksen asiasisältöjä opiskella itsenäisesti verkossa, mitä täytyy osata ratkaista (soveltaa) ja mitä tuottaa (luoda) ja niin edelleen. Voit hyödyntää niin tavoitteiden kuin oppimistehtävien laadinnassa esimerkiksi Bloomin taksonomian tasoja (kuva 2) riippumatta siitä, mitä työelämätaitoja toteutuksellasi on tarkoitus oppia.

Kuva 2. Bloomin taksonomia. CC BY-SA M. Ignatius, 2021.

Osaamisen tasoja mukaileva eteneminen toteutuksella selkeyttää ja konkretisoi opiskelijoille niin tutkinnossa kuin omalla alalla vaadittavaa yleistä osaamistasoa. Taksonomiatasot auttavat opiskelijaa myös silloin, kun hän arvioi oppimistavoitteiden vaativuutta ja asettaa omia osaamisen kehittymisen tavoitteita. Mitä useampia tasoja käytät, sitä monipuolisemmin opiskelijan on mahdollista osaamistaan osoittaa.

Materiaalin erilaisuus

Huolehdi, että oppimateriaaleissa ei ole sellaista, joka ei tue oppimistavoitteiden saavuttamista. Karsi kaikki turha pois. On siis tärkeää tehdä ydinainesanalyysi. Mikä on keskeinen materiaali, sisältö ja mikä toissijainen (täydentävä ja erityistietämyksellinen). Ydinaines on se sisältö, jonka esittämiseen sekä omaksumiseen käytetään toteutuksen työajasta suurin osa (80 %). Ydinaineksen (Must know) tavoitteena on, että kaikki opiskelijat hallitsevat sen. Täydentävää tietämystä (Should know, 15 %) ja erityistietämystä (Nice to know, 5 %) ei opiskella ydinaineksen oppimisen kustannuksella.

Opittavan mieleen painamiseksi on edistettävä aktiivista vuorovaikutusta ja hallittava ajankäyttö. Kaikenlaiset esimerkit avaavat käsiteltävää asiaa ja aktivoivat muistamista. Älä siis pihistele esimerkeissä. Erilaisten tilanteiden (case) rakentaminen aktivoi opiskelijaa ajattelemaan ja ratkomaan ongelmia sekä muistamaan paremmin. Mitä monipuolisempi tehtäväarsenaali sinulla on käytössäsi, sitä paremmin ja useammin aktivoit yksilön ajattelua ja edistät oppimista.

Pelkästään tekstimuodossa olevalla aineistolla, sisällöllä et tue erilaisten opiskelijoiden oppimista. Käytä siis ainakin kuvia ja/tai ääntä ja/tai videoita. Käytä kuvia, jotka konkretisoivat ja tukevat sanomaasi. Ääniraita sekä lyhyet videot (2–6 minuuttia) tehostavat oppimista. Vastaavasti suosi oppimistehtävien teossa erilaisia toteutustapoja. Joku opiskelija osaa näyttää osaamisen esseinä, toinen taas kertoo saman asian syvällisesti esimerkiksi posterina. Anna jokaiselle opiskelijalle mahdollisuus onnistua.

Ennen toteutuksen käynnistymistä varmista sen toimivuus aina testaamalla, kerää toteutus toteutukselta palautetta ja kehitä toteutustasi joka kierroksella. Kerralla ei tarvitse tulla valmista. Etene pienin askelin, omassa tahdissa, niin hyvä tulee. Olet itse myös oppimassa.

 

Lähteet:

Sointu, E. T., Kankaanpää, J., Saarelainen, M., Valtonen, T., Ronkainen, A., Heikkinen, L., Kaasinen, A. R., Pekkarinen, V., Atjonen, P., Manninen, J., Mäkitalo, K., & Hirsto, L. (toim.) 2018. Flippausmanuaali. UEF.

Löfström, E., Kanerva, K., Tuuttila, L., Lehtinen, A. ja Nevgi, A. 2010. Laadukkaasti verkossa – Verkko-opetuksen käsikirja yliopisto-opettajalle. Helsingin yliopisto.

Karjalainen, A. ja Jaakkola, E. 1999. Akateemisen opetussuunnitelman kehittäminen. Oulun yliopisto.

 

Teksti ja kuvat: Maarit Ignatius, monimuotopedagogiikaan suunnittelija, Karelia-ammattikorkeakoulu

 

Etusivun kuva Pixabay

348 Artikkelin näyttökerrat