Etäopettajan digiohjauksen arki

Miia Pasanen, Tiina Parviainen, Pia Tauriainen, Taina Heino

Tämä artikkeli on osa SotePeda24/7- hankkeen artikkelisarjaa. Edellisessä artikkelissamme pohdimme ammattieettisiä näkökulmia opetussuunnitelmissa (Heino, Tauriainen, Pasanen ja Parviainen 2020). Tässä artikkelissa keskitymme tarkastelemaan, millaisia eettisiä näkökulmia etäopetuksen toteuttamiseen koronakevään keskellä liittyi.

Ammattikorkeakoulun opettajien digiloikka vauhdittui yhdessä yössä maaliskuussa 2020. Tuo yö ei muuttanut meidän työmme tavoitetta tai eettisiä periaatteitamme ihmisarvon, totuudellisuuden, oikeudellisuuden ja vastuun ja vapauden turvaamisesta (OAJ 2020). Se sulki vain vanhoja ovia ja keskitti meidät digiohjaajiksi koirankarvaamien sohviemme nurkkiin ja keittiön pöydän äärelle. Vaikka luurit ovat välillä liimautuneet korviimme ja niskakyhmymme kasvaneet, olemme varsin sinnikkäästi pyrkineet kuulemaan ja ohjaamaan eri taajuuksilla olevia asiakkaita, eli opiskelijoitamme. Kesän kynnyksellä on nyt aika arvioida, missä mennään ja mitä eettisiä kysymyksiä etäopetuksen ja -ohjauksen arki on opettajan ohjaustyöhön tuonut.

Tässäkin hetkessä opettajuuden ytimessä on oikeudenmukaisuus, johon liittyy tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Miten opettaja voisi tunnistaa ja tukea opiskelijan valmiutta selvitä muutostilanteessa, niin että tasa-arvo toteutuu? Meidän on tunnistettava, että olemme erilaisista lähtötilanteista hypänneet tähän muutokseen. Näin ollen emme voi olettaa, että jokainen opiskelija ja opettaja voi samalla työmäärällä ottaa haltuun näitä moninaisia ympäristöjä. Opiskelijat tarvitsevat eritasoista tukea omista lähtökohdistaan riippuen opetuksen ja koko globaalin ympäristön siirryttyä poikkeustilaan määrittelemättömäksi ajaksi.

Tärkeä kysymys on, kuinka luoda verkkoympäristöön dialogia tai vahvistaa luottamusta. Digiohjauksen laatukriteereissä (2020) tuodaan esimerkiksi esiin, että osallistujien on tärkeä tietää ketkä ovat läsnä ohjaustilanteessa. Osallistujien on oltava myös tietoisia omasta vastuustaan rakennettaessa digiohjaus-ympäristöissä luottamuksen ilmapiiriä (Digiohjauksen laatukriteerit 2020). Tällä hetkellä, kun meillä on vastassa anonyymit profiilikuvat ja voimme tavoittaa toisiamme vain chatin ja äänien ja jaettujen näyttöjen kautta, huhuilemme välillä hiljaisuuden keskellä. Joskus tapaamisen alussa tehty video-kierros luo yhteistä vuorovaikutusta. Tärkeäksi nousevat myös kuulumiskierrokset, selkeät käsikirjoitukset ja ymmärtävät äänen sävyt.

On välillä pysähdyttävä myös Digiohjauksen laatukriteerejä (2020) seuraillen miettimään tietosuojan ja tietoturvan kysymyksiä. Etäopetuksen erityisyyttä on se, että monesti niin opiskelijan kuin opettajan ympärillä voi hääriä kodin muita asukkaita. Tämä tuottaa usein ennakoimattomia hetkiä, mitä asioita voimme puhua ääneen, mitä asioita näin valuu asiaankuulumattomien tietoon vai käykö niin että tilanne johtaa herkemmin hiljenemään asioista jotka ovat liian vaikeita.

Asiaa voi tarkastella resilienssi-käsitteen valossa. Resilienssi auttaa meitä selviämään muutoksista. Työterveyslaitoksen määritelmän mukaisesti: ”Työ vaatii tekijältään ja työyhteisöltä joustavuutta, soveltamista ja ennakointia eli resilienssiä” (Työterveyslaitos 2020). Resilienssi onkin monitasoinen käsite, joka koskee yhtä hyvin yksilöitä, perheitä, organisaatioita kuin globaalia yhteiskuntaa (Poijula 2019). Esimerkiksi nyt etäopettajat ja –opiskelijat joutuvat yhteen sovittamaan työn, opiskelun ja perheen arjen uudella tavalla. Etäopettajan arki vaatii eettistä herkkyyttä tunnistaa opiskelijoiden resilienssiä ja kykyä tarvittaessa tukea opiskelijaa uudessa tilanteessa. Esimerkiksi opiskeluterveydenhuollon palvelut on järjestetty tällä hetkellä eri tyyppisesti kuin normaalioloissa. Ohjaaminen tukipalveluihin voi olla viitoittamatta, kun terveydenhuolto keskittyy korona epidemian hidastamiseen.

Kesän saapuessa ja vapaajaksojen häämöttäessä olemme jälleen uuden äärellä. Alamme jo kysymään, mihin ”normaaliin” syksyllä palaamme. Myös se vaatii resilienssiä. ”Normaali” onkin ehkä jotain muuta, kuin mitä se oli ennen Covid-19 -pandemiaa. Resilienssi on siten myös palautumista ”uuteen normaaliin”, jolloin kokemuksesta on opittu, selviytymiskyky on vahvistunut ja uusia toimintatapoja on otettu käyttöön (Poijula 2019, 18-19). Minkälaiseksi arki jatkossa muodostuu ja mitä olemme tässä keväässä oppineet resilienssin ja corona-arjen keskellä.

Lähteet

Digiohjauksen laatukriteerit 2020. eAmk-hanke. https://www.eamk.fi/globalassets/tutkimus-ja-kehitys–research-and-development/tki-projektien-lohkot-ja-tiedostot/eamk/teema-3/digiohjaus/digiohjauksen-laatukriteerit/digiohjauksen_laatukriteerit.pdf

Heino, T., Tauriainen, P., Pasanen, M., ja Parviainen, T. 2020. Rakenteet ympärillämme muuttuvat, eettisen osaamisen tarve pysyy ja kasvaa. Dialogi 7.4.2020.  https://dialogi.diak.fi/2020/04/07/rakenteet-ymparillamme-muuttuvat-eettisen-osaamisen-tarve-pysyy-ja-kasvaa/

OAJ. Opettajan arvot ja eettiset periaatteet. https://www.oaj.fi/arjessa/opetustyon-eettiset-periaatteet/opettajan-arvot-ja-eettiset-periaatteet/#opettaja-ja-oppijaOpettajan arvot ja eettiset periaatteet

Poijula, S. 2018. Muutoksen kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja.

Työterveyslaitos, 2020. Mitä on resilienssi? https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyon-kehittaminen/mita-on-resilienssi/

Kirjoittajat

Miia Pasanen, Karelia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan lehtori, joka pohdiskelee eettisiä kysymyksiä myös osana SotePeda 24/7 –hanketyötä.
Tiina Parviainen, Karelia-ammattikorkeakoulun terveysalan lehtori.
Pia Tauriainen, Diakin terveysalan lehtori, joka on kiinnostunut eettisen osaamisen rakentumisesta opintojen aikana.
Taina Heino, Diakin sosiaalialan lehtori, joka on mukana SotePeda 24/7-hankkeessa.

 

 

1 292 Artikkelin näyttökerrat